11/29/2015

Sunnuntaikevennys

Syksy tuntuu olevan mulle semmoinen "kotiuta lemmikkieläin" -vuodenaika. Erica ja Dexter on haettu kotiin kumpikin marraskuussa, toki kumpikin varattu kasvattajalta aiemmin. Lemmikkimessut osuu aina passelisti lokakuulle (ja myös keväälle....), ja olen saattanut kotiuttaa kaksilta messuilta jo parit karvanaamat. 

Tänä vuonna "kotiuta lemmikkieläin" -vuodenaika oli taas otollinen uuden vauvan kotiuttamiselle. Oon jo Dexterin ollessa vuoden ikäinen suunnitellut, että muutaman vuoden sisällä hommaan sille painikaverin. Ericalla ja Dexterillä on sen verran ikäeroa, että Erica ei aina jaksa ton energiapallon perässä pysyä, joten ajatuksena oli pienemmällä ikäerolla oleva pikkukaveri Dexterille. Näin Erica saisi välillä hengailla rauhassa ja Dexter saisi painia. 

Ja sitten näin kuvia Dexterin siskon, Nikitan, uudesta pentueesta. Ja pentueessa oli vapaana juuri semmoinen ihana ruskea mitted -pentu, jollaisesta olen pari vuotta jo haaveillut. 



Ja näin kotiani ihastuttamaan ja laumani jatkoksi muutti RedHorizon's Jack Daniels, täydellinen pieni rakkauspakkaus. Ylläoleva kuva on otettu kymmenen minuutin jälkeen kotiutumisesta, joten aika rento kaveri tänne saapui. Tyyppi sai nimekseen Sherlock (toivon viisasta eläintä), ja se seuraa mua ankanpojan tavoin jokaiseen paikkaan. Viimeyön se nukkui kokonaan mun vieressä ja välillä havahduin kovaan kehräykseen. 


Tämä mangusti on mitä ihastuttavin nokinenä, suloinen kuin mikä ja luonne on täyttä kultaa. Tyyppi on myös ihan superrohkea, vaikka uudet kissakaverit onkin vielä vähän pelottavia. Kaikki kolot ja hyllyt mihin pienet tassut pääsee on jo tutkittu, ja olen joutunut poistamaan kissan mm. jo astianpesukoneesta, jonne se vilahti sitä tyhjentäessä. Utelias ja tosi ragdollmainen räsykissa, joka on käsitellessä ihan vetelää spagettia. Energiaa riittää kyllä ydinvoimalan korvaamiseksi.


Kaikkialle seuraamisen lisäksi Sherlockin mielestä parasta on nukkua sylissä tai mun kyljessä kiinni. Kasvattaja kertoi, että pentu ei ole mikään maailman suurin sylikissa vaan vähän enemmän itsenäinen tapaus, mutta voisin allekirjoittaa tämän väitteen vääräksi samantien. Jo pentua hakiessa se nukahti mun syliin ja siinä se tuntuu olevan nyt jatkuvalla syötöllä. Eli taisi kattikin valita omistajansa, eikä toisinpäin. 



Välillä elämä on tosi mukavaa. Ainakin kun sylissä kehrää kissanpentu. 

Ihanaa sunnuntai-iltaa jokaiselle! 

xo, Milja 

7 kommenttia:

  1. Mää kualen kun tää kaveri on niin söppänä <3. Eläinvaavit on jotain niin mieletöntä. Ihmisvauvat ei saa mussa aikaan mitään tuntemuksia mutta nää karvapallot. Vitsi mä tykkään lueskella immeisten karvaisista kavereista :). Kerrohan taas kuulumisia pian. Terkkuja Sherlockille <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en kans noista ihmisvauvoista perusta, mutta eläinvauvat aiheuttaa välittömän lässytyskohtauksen. Oon ihan hurmiossa täällä ton kakaran kanssa, ihan mahtava otus. <3 Kerron kuulumisia varmasti!

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥