The stars look very different today

Mikäli ruudun toisella puolella on ihmetelty tätä vallitsevaa blogihiljaisuutta, niin selitys on varsin yksiselitteinen - talvi. Mun valolaatikko on vakiintunut parvekkeelle tilanpuutteen vuoksi, ja siellä värjöttely kuvien ottamisen myötä ei ole houkutellut hirveästi allekirjoittanutta, sillä puolet kuvista on automaattisesti blurria kakkaa käsien tärinän myötä. :D Nyt olen kumminkin uhrautunut pakkaselle, ja napannut paritkin kuvat varastoon. Huraa! 

Tänään blogissa kuitenkin turistaan lumentulon sijaan ihan toisenlaisista ilmiöistä taivaalla, nimittäin yhdestä kirkkaimmasta tähdestä, jota Maalla on koskaan ollut kunnia päällään kantaa. The one and only - the man who sold the world, fell to Earth, the Starman. Yksi henkilökohtaisista sankareistani, suurimmista idoleistani, henkilöistä joita arvostan eniten tässä maailmassa, David Bowie, jätti suuren aukon lähtiessään niin meihin tavallisiin pulliaisiin kuin musiikkimaailmaankin. Ja oma tapani kunnioittaa on tietenkin maalailla hieman Aladdin Sane -tyyliä kynsille, sillä parempaakaan tapaa en oikein löydä. 

David Bowieta on meidän perheessä soitettu jo siitä asti kun olin pieni, sillä isäni on aina kuunnellut paljon kaikennäköistä rockia. Ja meidät lapsoset on pienestä pitäen sille altistettu, oli se sitten vinyyleitä soitellen tai kitaralla itse soittaen. Musiikki on aina ollut meillä tärkeää ja aina jotenkin läsnä.

Erityisen tärkeää musiikki oli mulle teinivuosinani. Se oli varmaan ainoita asioita, joiden takia näin kepeästi sanottuna olen vielä tässä - yhtään valehtelematta. Olen pienen elämäni aikana käynyt läpi kaiken psykiatrisesta hoidosta, itsetuhoisuudesta, olemattomasta itsetunnosta, idioottimaisista kokeiluista, kiusattuna olemisesta, yksinäisyydestä, ensirakkauden itsemurhasta, siitä tuskasta että en koskaan päässy niihin hautajaisiin koska kyseinen henkilö sattui olemaan samaa sukupuolta kuin minä, henkisestä ja fyysisestä kivusta, särkyneestä mielestä, tyhjyydestä, kaikesta inhottavasta ja paskamaisesta mitä elämällä on koskaan ollut tarjota. Ja niinä hetkinä, kun läsnä ei ole ollut muuta kuin se oma, täysin sekaisin oleva pääkoppa, on mulla ollut musiikki. 

Tälle aikoinaan seksuaalisesti hämmentyneelle, epävarmalle, ongelmaiselle ja kivusta turtuneelle ihmiselle on ollut sanoinkuvaamattoman tärkeää, että maailmassa on ollut sellaisia henkilöitä kuin David Bowie. Se, että outous ja kyseenalainen olemus voi olla siistiä, mahtavaa ja upeaa, on korvaamattoman tärkeää. Se antaa meille kaikille muille voimaa olla juuri sitä, mitä me ollaan. Yhtään häpeilemättä, yhtään anteeksipyytämättä, helvetin ylpeänä ja omilla jaloillamme seisten. Se antaa meille mahdollisuuden olla olemassa. Ihan pelkästään se, että mulla on ollut mahdollisuus lukittautua huoneeseeni kuunnellen Space Odditya on voinut pelastaa mut. 

Ja jos yhdenkään niiden artistien, joita tänäpäivänäkin kuuntelen, innoittajia on ajan saatossa kysytty, on jokaisella yhteinen tekijä: David Bowie. Eli sen lisäksi, että hänen omalla musiikillaan on ollut muhun suuri vaikutus, on tämä vaikutus tuonut maailmaan runsaan mitoin niitä muitakin artisteja, joilla oli osansa mun ja monen muun elämässä ja niiden pelastamisessa. 

Se, että tänäpäivänä voin sanoa yhtään valehtelematta rakastavani itseäni, olevani ylpeä outoudestani, ja että voin haistattaa kaikille pitkät jotka eivät ansaitse mua elämäänsä, on sille pienelle ja heikolle Miljalle valtava, suuri ja mahtava ihme. Ja mä en voi muotoilla sanoiksi sitä ylitsevuotavaa arvostusta,  jota mulla on Bowieta kohtaan. Ja mä en voi myöskään kiittää tarpeeksi siitä, mitä meillä on tällä hetkellä maailmassa Bowien ansiosta. Enkä voi kiittää tarpeeksi siitä, että Bowiella on ollut äärettömän suuri osa ja merkitys siinä, että ylipäätään kirjoitan tätäkin postausta. 


Kiitos. 

You really did blow our minds.   

Wednesday 13 kynsillä

Viime perjantaina oli yksi mun elämäni parhaita päiviä!! Oli Wednesday 13 -keikka!!! Mä mietin ja mietin, että minkälaiset kynnet sinne tekisin ja mulla tulikin ihan hyviäkin ideoita, mutta mitä lähemmäs toi 15.päivä tuli, sitä paniikiimpaan (toi on ihan varmasti oikea sana!!) mä menin, joten unohdin lähes kaikki mitä suunnittelin (ja kaiken muunkin järkevän) ja vasta jälkikäteen muistin mm. sen, että mun piti laittaa pariin kynteen pääkallo-decalsit. En laittanut :'D
Sen sijaan "Jalmari", mun pikku- ja Miljan isoveli printtaili pyynnöstäni pikkuruisia Wednesday 13.n kuvia, joita Milja mulle ensin pienenteli kynsiin sopiviksi, koska meillä on joku avaruustiedekuvankäsittelyohjelma, josta en tajua yhtään mitään ja syntyy liikaa sanasaastetta ja pahassa tapauksessa rikkinäinen läppäri, jos alan sen kanssa taisteleen.
Jalmari sitten toimitti mulle ihanana pikkuveljenä kyseiset printit ja mä läiskin niitä parit kynsiini sanomalehtitekniikalla :)
Etusormissa mulla oli siveltimellä sutaistut hopeiset hämähäkin verkot ja peukaloihin taiteilin numeron 13.
Muihin kynsiin lakkasin vaan  kivan lakan ja leimasin teemaan sopivia leimoja.

Sainpa jopa näytettyä itse Wednesday 13.lle mun keskisormissa olevat naamansa kuvat, johon murunen naureskeli ja totesi jotta; "that's so cool!" Ja tässä vaiheessa Heidi pissi jo hunajaa...

Näihin kynsiin käyttelin

• Kiss Diamond Hard Base Coat
• China Glaze - Lubu Heels
• W7 - White
• Rimmel - Ready, Aim, Paint
• Wet & Wild - Silvivor
• Konad - White
• AT08-laatta
• Pikkuveljen printterin muste
• Sally Hansen Diamond Flash Fast Dry Top Coat

Onnellisen näköinen, eikä vain näköinen, Heidi Wednesday 13.n kainalossa. Rakkaus <3

Voin muuten kertoo, että vieläkin leijuttaa!!

                                          -Heidi iikks ääääks pyört xxx

Elämäni rakkauksia vol1.

Hei ihanaiset :) Ajattelin vallan hypätä kynsistä välillä muihin elämäni aiheisiin. Uskokaa pois, mulla on muutakin elämää kuin kynnet ;D (Vaikkakin tässä sivussa päivitän TAAS kynsilakkalistaani, uusien lakkojen vuoksi)

Elämässäni on paljon asioita, joita ilman en vaan voi elää, niin kuin varmaan meillä kaikilla. Mietin että, joskos teistä olis mukava oppia tuntemaan mua muutenkin, kuin vaan kynsieni kautta. Onhan tuolla tuo esittelyteksti, mutta eipä siitäkään paljoa saa irti, kun siinä on vaan pääpiirteittäin asioita :)

Mä aloitan nää mun rakkaus-postaukset asialla, joka merkitsee mulle todella paljon. Asia, jota ilman en TODELLAKAAN vois olla. Parhaimmillaan tää asia on auttanut erittäin pahojenkin aikojen yli ja hyvinä aikoina tää asia riemastuttaa entisestään.
Ja sehän on MUSIIKKI!

Kerron nyt teille kymmenen mulle rakkainta bändiä/artistia, jotka merkkaa mulle niiin paljon. Nää ei ole missään parhausjärjestyksessä. Mä en vaan osaa laittaa asioita moiseen riviin. Mulla ei ole edes parasta ystävää, vaan mun ystävät on mulle kaikki samanarvoisia ja yhtä parhaita :) Ja pieni varoituksen sana. Tää postaus on pitkä, kaikkien kuvien takia :D


CRADLE OF FILTH

Tämä bändi kuvastaa mulle kauneutta tietyllä saraa. Musiikki on ihanan synkkää ja moniulotteista. Dani Filthin ääni on mahtava, eikä ukkelissa muutenkaan kauheesti vikaa ole ;D CoFin olen nähnyt kaks kertaa livenä ja suuresti harmittaa, koska hyypät olivat viime perjantaina Nosturissa, enkä mä päässyt sinne. Olivat myös jakamassa nimikirjotuksia Levykauppa Äxässä ja sehän sapetti myös!! Miksi, voi miksi mun täytyy asua niin kaukana Helsingistä!!?

Meidän kokoelma

Dani Filth Ilosaarirockissa 2004

Cradle of Filth/James ja Martin Ilosaarirockissa 2004. Kumpainenkaan näistä jampoista ei enää Cofissa vaikuta.

Tässä mulle rakkain video Cradle of Filthiltä From The Cradle To Enslave


DEATHSTARS

ja kaikkihan tietää että Ruotsissa vaan osataan tehdä hyvää ja vielä parempaa musiikkia!? Deathstars on siitä oiva esimerkki. Tän bändin harras kuuntelija oon ollut melkeinpä bändin alkutaipaleelta asti. Surukseni täytyy vaan sanoa, että bändin ihana rumpali Bone W Machine jätti bändin (käsittääkseni terveydellisistä syistä) vuonna 2010. Bone on mulle edelleen muru ja vaalin hänen halaustaan ikuisesti <3 (Joo, lässyn lässyn, teini-Heidi iski :DD) Onneks jampat löysi uuden mahtavan rumpaloitsijan Oscarista ja homma pelittää kuten ennenkin. Sain olla tätä ihanuutta todistamassa lokakuun alussa Trash Fest V-kinkereillä Helsingin Gloriassa. Upeeta, mahtavaa!! Livenä oon Deathstarsia saanut ihailla jotakuinkin 6 kertaa... Ainakin. Heebot on niin supermukavia ja omaavat mahtavan huumorintajun :D (Oh, I see all those happy penises!!! tokaisi laulaja Whiplasher eräällä keikalla) Ei näitä voi kuin rakastaa <3

Kaikki muut paitsi kokoelmalevy löytyy. Termination Bliss jopa kaks kertaa, koska toisessa on dvd mukana :D

Minä, Milja ja ystäväni Susanna sekä Cat Casino Trash Festillä

Minä ja Nightmare Industries Trash Festillä

Trash Fest V

Minä ja Skinny Disco Tavastialla 2010

Minä ja Skinny Disco Trash Festillä 2012

Sekalainen sakki sekopäitä kera Skinnyn Trash Festillä 2012 :D

Minä ja Skinny Gloriassa vuonna 2008

Minä ja Bone-muru Tavastialla joskus <3 Ja tää on maailman onnistunein kuva ikinä ;D

Whiplasher

Cat ja Nigtmare

Minä ja Cat Casino Tavastialla

 Ja kyllä se on tämä se rakkain video Deathstarsilta, koska Bone on niin kuuma :DD Virtue To Vice


TYPE O NEGATIVE

Mitäs tästä vois sanoo muuta kuin, voi kilin peräpuoli!! Minkä meni lempeä jättiläinen tekemään, kun jätti meidät kaikki tänne kylmään maailmaan ilman mahdollisuutta uusista kauniista, brutaaleista, hauskoista Type O-biiseistä!!! Onneksi materiaalia on paljon, mutta olisi sitä saanut lisääkin tulla. Type O Negativea ei voi olla liikaa. *huoh* Bändissä mua viehättää nimenomaan se ihana synkkyys, Peterin täydellinen orgastinen ääni iskee suoraan pienen tytön sisuksiin ja bändin omanlaisensa ihana soundi on hunajaa korville. Ja bändi teki sanoituksiltaan niin erilaisia biisejä!! Samalla levyllä saattoi olla kaunis "ylistysbiisi" Peterin äidille, sarkastinen kettuilubiisi lääketieteestä ja täysin hupaisa kieliposkella-biisi epäonnistuneesta sukupuolenkorjausleikkauksesta :')
Onnekseni näin bändin kahdesti, ennen Peterin yllättävää ja ennenaikaista poismenoa. Lepää rauhassa Peter Steele <3

Läjä loistavuutta

Peter Steele kera Type O Negativen Sauna Open Air.ssa

 Yksi rakkaimmista Type O Negative-videoista Everything Dies


MARILYN MANSON

Nerouden, seksikkyyden, kauneuden, groteskisuuden ja älyn ruumiillistuma. Se riittänee kertomaan mikä viehättää. Manson osaa haistattaa taidolla pitkät niille, jotka sen ansaitsevat ja ehkä vähän muillekin :D Ihanaihana mies, joka tekee mitä tahtoo, eikä taivu kukkahattutätien tahtoon. Saadessaan syyt niskoilleen nuorten ihmisten tekemisistä (esim. Columbine :( ), antaa Manson haastatteluissa järkevämpiä lausuntoja kuin yksikään asiantuntiija. Kerran olen päässyt ihailemaan tätä neroutta livenä. Kuvia ei ole, koska jäähallissa ei saanut kuvata :P Pöh.

Liian vähän. Paljon puuttuu.

 Yksi parhaista Manson-videoista I Don't Like The Drugs (But The Drugs Like Me)

MÖTLEY CRÜE

Glamrockin kuninkaat. Kakarasta lähtien oon ihan kamalasti tykännyt Mötleystä ja kävinkin ekan kerran keikalla jo joskus 80-luvulla. Oli se upeeta. Eka iso rokkikeikka ja heti Mötley!! Ja nyt vasta tätä kirjoittaessani tajuan, että pojallani on sama "kohtalo", kokea Mötley ensimmäisenä suurena live-esiintyjänä, tosin parikymmentä vuotta myöhemmin. Noh, mikäs sen parempaa ;) Ja aina vaan "papat" jaksaa heilua. Hyvä niin. Ovathan nuo taas käyneet täällä Suomessakin, mutta pankkitili on sanonut parin viime keikan aikana että "no can do". ja onhan se taasen ketuttanu kuin metristä oravaa :P Onneksi oon nämä pörröpäät nähnyt muistaakseni neljä kertaa... Ainakin.
 

Siinäpä sitä, mutta vielä puuttuu...

Nikki Sixx Sauna Open Air.ssa

Vince Neil Sauna Open Air.ssa

Ja kaikkien näiden ihanien Mötley-vuosien jälkeenkin, kyllä se vaan rakkainpana videona on pysynyt Wild Side.

MURDERDOLLS 

Esittelyssäni jätin kertomatta itsestäni erään seikan, masennuksen. Jätin sen väliin, koska en halua, että ihmiset saavat musta sellaisen kuvan, että märehdin itsesäälissä ym. Itselläni ei tämmöisestä onneksi ole kokemusta, mutta monta vuotta masennuksesta kärsiviä läheisiä seuranneena, tiedän että joillakin ihmisillä on tapana väheksyä mielenterveyden kanssa kamppailevia ihmisiä ja kuitata esim. masennuksesta puhumisen huomionhakuisuudella, tai säälinkerjuuna. Kovin surullista. Mulla ei ole mitään kovin "vakavaa" (ainahan se on vakavaa) masennusta ja lääkkeeni ovat asiaan auttaneet hyvin. Mutta se mikä nosti mut sieltä syvältä, pahimmalla hetkellä oli Murderdolls!! Murderdolls ja heidän mahtavat sanoitukset!! Sanat joissa halutaan tappaa kaikki ikävät ihmiset ja kostaa kaikki vääryydet, sekä myös vertaistukea antavat, laulajan omasta masennuksesta kertovat sanoitukset täytti mun päivät ja yöt pitkän aikaa. Ensin mä vaan itkin ja kuuntelin kuulokkeet päässä, hampaat irvessä, ajatellen kaikkia niitä ihmisiä jotka on kohdelleet mua joskus kuin sontaa (olin koulukiusattu ja oon ollut masentunut kouluajoista asti, mutta vasta hiljattain tajusin sen) ja lallatin biisejä mukana.

"...I'm making a list
Of who shouldn't exsist
And everyone's name is at the top of my list
Run Motherfucker run and hide
Nothing you can do to save your life
Staring at the noose in front of you
Wrapped around your neck into you're cold and blue..." 

Älkääkä nyt sitten ajatelko, että oikeesti olisin halunnut ketään tappaa. En tietenkään!! Mutta siinä raivossa, jota tunsin, noi sanat oli mulle parasta terapiaa ikinä! Mulle Murderdolls oli tuolloin ihan oma maailma, jonne pakenin aina, kun vähänkin olo paheni. Ja se oli kokonaan mun oma, sinne ei päässyt kukaan muu, kuin minä ja Murderdolls. Mulla on toi maailma vieläkin olemassa, ihan varuiksi ;) Huh. Kerroin itsestäni aika paljon o_o  Vaikka olo jo parempi, rakastan bändiä edelleen. Ja onhan heillä muitakin biisejä kuin ihmisten tappamisesta kertovia... (aika vähän, mutta kuitenkin :D) Älkäkääpä tuomitko myöskään bändiä sanoituksistaan (tätä blogia lukee varmaan tosi paljon tuomitsevat kukkistätsyt :DD), eivätpä nuokaan mitään tappajia ole, lauma suloisia pörröpäitä vain, jotka rakastavat kauhuleffoja :)) Tätä bändiä en ole päässyt livenä tarkastelemaan, muuta kuin osittain... Eli olen nähnyt bändin kitarisin Joey Jordisonin, Slipknotin keikalla, Joeyhan on perin taitava rumpaloitsija kyseisessä laulu- ja soitinyhtyeessä, sekä bändin entisen kitaristin Acey Sladen Trash Fest V-kinkereillä, jossa Acey oli isännöimässä. Sainpa Acey-ihanuudelta kaksi pusua ja rakkaudentunnustuksia :D *Mus*

Rakkauspakkaukset. Saisivat jo tehdä lisää!!

Ihana Acey Slade Trash Festillä 2012

Minä ja Acey Trash Festillä. Huomatkaa kuinka meidän hiukset sointuu yhteen <3 ;DD

 Ja tässä. Biisi joka auttoi mua myös rämpimään ylös suosta :) Nyt ei tapeta ketään. My Dark Place Alone


WEDNESDAY13

Tämä artisti kuuluu samaan pelastajaryhmään, kuin edellinenkin. Vähiten tähän ei ole syynä se, että Wednesday13 on Murderdollsin laulaja :D Mutta miekkonen tekee sooloprojektinsa kanssa yhtä mahtavaa matskua, kuin Murderdolls on. Eipä tässä kai sen enempää selitettävää. Häiskä on myös äärimmäisen ihanan sekopäinen yksilö YouTube-videoineen (Wedin kanava).  Rakastan!! Ja pääsen katsomaan maaliskuussa 2013 tätä upeutta ekaa kertaa livenä. Mä niin odotan!!
Sitä paitsi Wednesday 13 on maailman ihanin mies :D Nih!

Omistan vain kaksi :( Lisää vastaanotetaan!!

 Kertakaikkisen upeamahtavarakas biisi <3 Bad Things.

HANOI ROCKS

Ala-aste ikäisestä asti Hanoita olen kuunnellut ja rakastanut. Vähemmän pidän uudesta Hanoista, mutta kyllähän sitäkin kuuntelee ennemmin kuin selkäänsä ottaa :D Mutta vanha Hanoi Rocks on mulle se ainoa oikea, vaikka uusi Hanoi Rocks ei oikeasti ole sen väärempi. Seliseli, mutta ehkä te ymmärrätte :) Hassua tässä mun tykkäilyssä on se, että vaikka kuinka kunnioitan häntä ja pidän miehen tuotoksista, ei mun sydän oo koskaan oikein lämmennyt Andy McCoylle. Syytä tähän en osaa sanoa o__o Äijä on kuitenkin musiikillinen nero, tykkäsin tai en :D Mun sydän on aina lämmennyt eritoten Razzlelle, Michaelille ja Samille. Siinä oli semmonen symppiskasa, että oijoi <3 Valitettavasti en ikinä kerennyt Hanoita näkemään, Razzlen ihan liian aikaisen kuoleman johdosta :( Mutta kesällä 2012 näin viimein, kolmenkymmenen vuoden odotuksen jälkeen Michael Monroen, Sami Yaffan ja Nasty Suiciden Wanaja festivaaleilla :) ja voin kertoa, että itku tuli :')

Valitettavasti tämän enempää en oo uusintapainoksia saanut haalittua :( kasettina mulla olikin sit kaikki plus yksi VHS-nauha :D

Itse mahtavuus Wanaja Festivaalilla 2012

Itkun aihetta kerrakseen pikku-Heidille. Sami ja Makke <3 Michaelin muukin bändi on loistava! Nasty tuli lavalle vasta myöhemmin, soittamaan Million Miles Away-biisin, jolloin hanat aukes kunnolla.

Tehkääpä itse tämä 50-vuotissynttäreillänne

Ja tämä se on rakkain Hanoi-biisi mulle. Ja tää live-video myös on erittäin rakas, johtuen ehkä ihanasta Razzlen rumpusoolosta <3 Mental Beat.

DANZIG 

Mun maailmassa aika uusi tuttavuus sinänsä... Tutustuin bändiin vasta mun miehen myötä kunnolla, vaikkakin lempibiisini kuulin jo monta vuotta aiemmin. Tykkäsin silloinkin jo kyseisestä biisistä, mutta jostain syystä en ottanut bändistä silloin enempää selvää. Tässäpä minuun vetoaa Glenn-sedän upea ääni ja biisit on mukavan synkkiä. Ei se mulla muuta vaadi. Oikean synkkyysasteen ja upeen soundin, hitto mä oon helppo :DD No en kyl oikeesti, ihan oikeasti mä oon tosi kranttu musiikin suhteen. Toki olisin tähän voinut heittää muutaman bändin enemmän, kuin vaan kymmenen, mutta vaikeeta se ois alkanut olemaan jo tyyliin 15 jälkeen :D Ja on hyvää musiikkia enemmänkin kuin vaan 15 bändiä, mutta koitankin listata tähän niitä, joita ilman en voi olla :)
Danzigia en ole nähnyt livenä, mutta ehkäpä sekin päivä vielä joskus koittaa :)

Danzig-kokoelma

 Tässäpä tämä ensimmäinen ikinä kuulemani Danzig-luritus, joka on pysynyt myös lempparinani Until You Call On The Dark.
 
MINISTRY 

Pidän koska bändin mahtipontisuus iskee minuun. Ja lujaa. Höh. En mä osaa sen enempää selittää. Paitsi tästä bändistä tulee mieleen hyvät muistot nuoruusvuosilta ja kaksi erittäin tärkeää ihmistä <3 Heidän kanssa joskus luukutettiin Ministryä täysillä mun ekassa omassa asunnossa, kun mä olin 17-18-vuotias. Voi niitä aikoja. *huoh* Livenä pääsin bändiä ihailemaan Tuskassa joskus vuonna nakki :D

Anteeksi laatu :( Läjä Ministryä.

Ministry Tuskassa

Sieltä nuoruusvuosista muistuttaisi ehkä parhaiten biisi nimeltä N.W.O, mutta paras biisi silti on  Scarecrow.

Siinäpä sitä kerrakseen. Ehkä joskus kerron ne loput viisi bändiä, jos teitä kiinnostaa... ;D
Tutuskaa ja ihastukaa näihin ihaniin :) Ja vaikkette ihastuisikaan, niin ei se haittaa, musiikkimakuja on niin monia ja tämä on minun. Sinun voi olla täysin päinvastainen, mutta arvostetaan silti toisiamme!
 Musiikkimaku ei meitä pahenna :)
                                       -Heidi

P.S. http://ilovefunnypics.com/music-tastes-so-good/