Sunnuntaikevennys

Syksy tuntuu olevan mulle semmoinen "kotiuta lemmikkieläin" -vuodenaika. Erica ja Dexter on haettu kotiin kumpikin marraskuussa, toki kumpikin varattu kasvattajalta aiemmin. Lemmikkimessut osuu aina passelisti lokakuulle (ja myös keväälle....), ja olen saattanut kotiuttaa kaksilta messuilta jo parit karvanaamat. 

Tänä vuonna "kotiuta lemmikkieläin" -vuodenaika oli taas otollinen uuden vauvan kotiuttamiselle. Oon jo Dexterin ollessa vuoden ikäinen suunnitellut, että muutaman vuoden sisällä hommaan sille painikaverin. Ericalla ja Dexterillä on sen verran ikäeroa, että Erica ei aina jaksa ton energiapallon perässä pysyä, joten ajatuksena oli pienemmällä ikäerolla oleva pikkukaveri Dexterille. Näin Erica saisi välillä hengailla rauhassa ja Dexter saisi painia. 

Ja sitten näin kuvia Dexterin siskon, Nikitan, uudesta pentueesta. Ja pentueessa oli vapaana juuri semmoinen ihana ruskea mitted -pentu, jollaisesta olen pari vuotta jo haaveillut. 

Ja näin kotiani ihastuttamaan ja laumani jatkoksi muutti RedHorizon's Jack Daniels, täydellinen pieni rakkauspakkaus. Ylläoleva kuva on otettu kymmenen minuutin jälkeen kotiutumisesta, joten aika rento kaveri tänne saapui. Tyyppi sai nimekseen Sherlock (toivon viisasta eläintä), ja se seuraa mua ankanpojan tavoin jokaiseen paikkaan. Viimeyön se nukkui kokonaan mun vieressä ja välillä havahduin kovaan kehräykseen. 

Tämä mangusti on mitä ihastuttavin nokinenä, suloinen kuin mikä ja luonne on täyttä kultaa. Tyyppi on myös ihan superrohkea, vaikka uudet kissakaverit onkin vielä vähän pelottavia. Kaikki kolot ja hyllyt mihin pienet tassut pääsee on jo tutkittu, ja olen joutunut poistamaan kissan mm. jo astianpesukoneesta, jonne se vilahti sitä tyhjentäessä. Utelias ja tosi ragdollmainen räsykissa, joka on käsitellessä ihan vetelää spagettia. Energiaa riittää kyllä ydinvoimalan korvaamiseksi.

Kaikkialle seuraamisen lisäksi Sherlockin mielestä parasta on nukkua sylissä tai mun kyljessä kiinni. Kasvattaja kertoi, että pentu ei ole mikään maailman suurin sylikissa vaan vähän enemmän itsenäinen tapaus, mutta voisin allekirjoittaa tämän väitteen vääräksi samantien. Jo pentua hakiessa se nukahti mun syliin ja siinä se tuntuu olevan nyt jatkuvalla syötöllä. Eli taisi kattikin valita omistajansa, eikä toisinpäin. 

Välillä elämä on tosi mukavaa. Ainakin kun sylissä kehrää kissanpentu. 

Ihanaa sunnuntai-iltaa jokaiselle! 

xo, Milja 

I do believe in the light

There is no beauty in sadness. No honor in suffering. No growth in fear.
No relief in hate. It’s just a waste of perfectly good happiness.

Facebookissa väki on jo suurimmaksi osaksi luopunut trikolorin väreistä profiilikuvissaan, ja keskustelut ovat vaihtuneet työpaikan lounastauoillakin tavalliseen arkeen. Normaaliin arkeen. Normaaliin arkeen, jossa kukaan ei unohda, mutta maailma jatkaa toimimistaan. Ja niin sen pitääkin mennä. 

Somessa on ymmärretty hyvin tilannetta, ja vihan ja raivon sijasta julistetaan rakkautta. Yhteisöllisyyttä, kauneutta, elämää. Ja niin sen pitääkin mennä. 
 Vaimot, isät, siskot, ranskalaiset, britit, muslimit, ateistit ja kristityt, jakavat tiiviisti kertomuksiaan menetetyistä lähimmäisistään, tutuista ihmisistä ja tuntemattomista. Näissä kaikissa tarinoissa yhteistä on aina rakkaus. Sen sijaan, että huudetaan vihalauseita, maailma suree rakkauttaan. Maailma ei suostu alistumaan pelolle ja vihalle - ja juuri niin sen pitääkin mennä. 

Myös allekirjoittanut voisi muuttua katkeraksi, pelokkaaksi ja vihaiseksi, sillä Pariisin uhrien joukkoon mahtui yksi tuttu. Mutta mä en suostu. Joten tänään blogissa julistetaan rauhan ja rakkauden ilosanomaa koko maailmalle. 

The way I see it, every life is a pile of good things and bad things. The good things don’t always soften the bad things, but vice versa, the bad things don’t always spoil the good things and make them unimportant.

Tänään lähetän rakkautta erityisesti kaikille mahtaville kynsi-ihmisille, joihin on ollut ilo tutustua tämän harrastuksen myötä. Lähetän rakkautta myös näiden ihanien kynsi-ihmisten läheisille. Ja näiden kynsi-ihmisten läheisten läheisille. Ja toivon että he lähettävät rakkautta edes yhdelle ihmiselle eteenpäin.

Lähetän myös hurjasti rakkautta jokaiselle, jota viimeaikaiset tragediat ovat jotenkin koskettaneet. Ja ihan muutenkin vain - jokaiselle lukijoista, anonyymeille, ohikulkijoille, ja heidän naapureilleen. Olette kaikki mahtavia.  

Ja sen takia tein rauhantäyteiset kynnetkin, joilla voin levittää lisää rauhaa ja rakkautta! Koristelut tehty RaPaint-akryylimaaleilla. :)

 Pariisi on upea kaupunki, jonka olen onnekseni saanut kokea, ja tulen luultavasti kokemaan uudestaankin. En ole vielä törmännyt kaupunkiin, joka ei olisi tavalla tai toisella upea, joten kyse ei ole vain Pariisista. Pidetään ne kaupungit jatkossakin upeina, valoisina ja kauniina. Ja täynnä rakkautta ja rauhaa. Ne pas céder à la peur - Don't give in to fear.

Bonuksena teini-Milja Pariisissa 2009. Enjoy! 

 Piissii ja lovee kaikille ja mahtavaa loppuviikkoa! Toivottavasti mahdollisimman moni välittää mun rakkauteni edes yhdelle eteenpäin! 

xo, Milja 



“We can easily forgive a child who is afraid of the dark;
the real tragedy of life is when men are afraid of the light.”

31 day challenge; violetti

Violetti, tuo älyttömän upea väri. Se voi olla kuninkaallinen, uljas, viehko, seksikäs tai jopa likainen. Oma valintani osui lähinnä sähäkkään.

Päässäni pyöri tyhjyys kerrottuna miljoonalla, joten kynsistä tuli yksinkertaiset. Mikään monimutkaisempi ei napannut, joten taputtelin Dance Legendin matta lakan numero 649 päälle, Glam Polishin ihanaa glitterlakkaa kynsien kärkeen.

Hirmuisen kiireinen syksy on valitettavasti verottanut multa lakkausaikaa ja mun kynnet ovatkin päässet tästä hieman sivusta kärsijiksi, raasukat. Nyt mulla on viikko lomaa työharjoittelusta, joten olen ajatellut ottaa tämän viikon ihan kynsien lepuutuksen  ja eheytyksen kannalta. Pitäkää peukkuja, että mun kynnet tokenee ja antaa mulle anteeks. Olisko teillä hyviä hoitokeinoja ylirasittuneille raapimille?

Violetit kynnet tein

• Trind nail repair
• Dance Legend - 649
• Glam Polish - Comet Storm

Hieman olin näköjään kerennyt jo tölväseen kynsiä jonnekin ennen kuvausta. Pahus :( Mutta kohti mustavalkoistaaaaa!!!!!

I'm a goddamn mermaid!

Indiedaysin jokasyksyiset Blog Awardsit ja Inspiration Day olivat tällä kertaa järkätty mainiosti Halloweeniksi, ja oli kerrankin superhyvä syy vetää kunnon överit niin kynsille kuin naamallekin. Mulla oli teemana vähän huonomman kohtalon kokenut Ariel, johon kynnet tuli tietenkin mätsätä. 

Hetken pähkäilyn jälkeen oli ilmiselvää, että lakaksi valikoitui ILNP:n holoversio Sirène-lakasta, joka on nimensämukaisesti hyvin merenneitomainen. Päälle mustaa leimaa MoYoun seilorilaatasta, töpöteltyä glitteriä (PP Ariel's Tale sekä Splash, jotka jo nimienkin takia oli pakko lakkaukseen lisätä :D), ja litra kynsiliimaa ja kaikki mahdollinen merellinen kynsille. Voilà! 

Jossain vaiheessa näin tällaisia pieniä simpukkakoristeita useammallakin suomalaisella kynsihöperöllä, ja olihan niitä pakko silloin huumassa tilata. Nyt niille tuli vihdoin käyttöä - jes! Ekaa kertaa kokeilin myös mikrohelmiä ja helmenpuolikkaita. Tykkäsin näistä kyllä ihan höpönä, vaikka ulkonevat koristeet jäivätkin vähän kaikkialle (esim hiuksiin) kiinni taukoamatta. 

Merenneito-fantasia sai alkunsa tästä videosta, johon satuin sattumalta törmäämään halloween-inspistä etsiessä. Noidista ja vampyyreista poikkeava idea jäi muhimaan päähän ja lopulta nassusta löytyi myös kalafiiliksiä - voin kertoa, että valtavan ongenkoukun löytäminen Suomesta näin loka-marraskuun vaihteessa EI ole helppoa - ja pääsin testailemaan omia maskeerauskykyjäni. 

Ostin I Love Me -messuilta tänävuonna vähän maskeerauskamppeita ja lauantai-iltana rupesin sitten ekaa kertaa elämässäni niillä leikkimään ennen H-hetkeä. :D Varaa ei siis todellakaan ollut mokata, sillä ideoita ei ollut muita ja tämän oli vain onnistuttava, hahhaa. Ekaksi maskeeraukseksi varsin bueno ja sain myös aikamoisen liudan kehuja kanssajuhlijoilta (kuten myös kotimatkalla humalaisten keskuudessa junassa :'D).

 Merenneitona on joskus ihan kivaa. Vaikka kiskoinkin hiuksistani valtavan määrän arpivahaa ja lavuaarinreunallani on ällöttävä, hyvin realistisesti ihonpalalta näyttävä objekti koukkuineen, ja helmenpuolikkaita löytyy jalkapohjistani varmaan vielä joulunkin jälkeen. Maskeeraus oli myös varsin jännä kokemus, johon varmasti tartun vielä toistekin. 

Merenneidoista lempparein on kuitenkin otsikossakin siteerattu ms. Delano. I Adore you!

 Vietittekö te halloweenia? :) Ja ennen kaikkea - mitä te olitte? :D 

xo, Merenneito-Milja