Musateemaviikko: Iskelmä

Kaiken paha ja alku. Iskelmä. Kuten viikon alussa jo mainitsin, oli tämä siirto odotettavissa ja taas, kiitos Kaisan, on biisi varsin kyseenalainen. :D 

Olen julistautunut näissä postauksissa jo kantrinvihaajaksi ja reggaevastustajaksi, joten eiköhän oteta myös seuraava askel tässä musiikkivihassa. Mä vihaan iskelmää. Jopa enemmän kuin kantria. Ainoastaan suomiräppi vetää iskelmälle pohjat näissä musiikkikamaluuksissa, ja sitä mun ei ONNEKSI tällä viikolla tarvinnut kuunnella. 

Vaikka toisinaan tarpeeksi vahvoissa promilleissa saatankin jorata Tinakenkätytön tahtiin tanssilattialla, ei tämä musikaalinen elämys - Matti Eskon Rekkamies - ollut mulle niinkään tuttu. Sanat luettuani en yhtään ihmettele asiaa. Biisin ensimmäistä kertaa kuultuani olin hyvin onnellinen niistä 22 vuodesta, joiden aikana en ollut vielä tullut tutuksi tämän kappaleen kanssa. Tietokone ilmaisi myös mielipiteeni ja heitti yhdellä kuuntelukerroilla blue screenin päälle ja lopetti kärsimykseni hetkellisesti.

En ilmeisesti osaa tehdä enää muuta kuin akryylimaalisöherryksiä kynsilleni, joten niillä mennään tänäänkin. Nyt erona oli tosin se, että ostin Cesarsilta uudet piCture pOlishin siveltimet, joilla oli tosi paljon helpompi työskennellä kuin aiemmin käyttämilläni kiinanihmeillä. Suosittelen lämpimästi - käytin näissä sivellintä #10 ja se on mukavan tarkka ja ohut kaveri. Eilinen "en voi hyvin" -Bob olisi varmasti tykännyt, mikäli olisin omistanut nämä sudit ja näyttänyt hieman tuota kymppisutia maalituubille ennen, kuin pakotin tuon luomuksen syntymään maailmaan. Mutta se siitä Marley-parasta, ja palataan tähän iskelmäkatsaukseen.

Biisissä hoilaillaan tuttuun tapaan kaikkea todella typerää. Tämä biisi kertoo yllättäen rekkamiehenä olemisesta. En kuitenkaan halunnut väkerrellä mitään varsinaisia rekkamiehiä, sillä ne kynnet nyt olisi päihittäneet rumuudessaan jokaisen pahimmat kynsimokat. Siispä rekka. Joka näemmä syöksee tulta tai lasersäteitä. Avaruusrekka? 

Tässä Kaisan ja mun ystävyyden verottaneessa lakkauksessa inspiraationa toimi tämä kaunis säkeistö: 

"Tuhansia töitä, valvottuja öitä 
Viikkoja tiellä, saan asfalttia niellä 
Silmiä painaa, ei uni anna lainaa 
Hei rekkamies, mikä pitää miehen tiellä"  

Lopputuloksena yöllinen maisema, omituinen käsitykseni asfaltin väristä, tultasyöksevä, albiino kaalimato ja kuoppainen pallo taivaalla. Mutta silti olin varsin tyytyväinen näihin. Zoyan Storm on mulle "The Yötaivas" -lakka, joten sekin pääsi taas pitkästä aikaa kynsille. Ihana lakka onkin! Muut hässäkät on tehty akryylimaalein. 

Huomenna onkin sitten teemaviikko saatu suoritettua enemmän tai vähemmän kunnialla loppuun. Aikamoista puuhastelua tää on ollutkin! Jaksakaa siis vielä yksi päivä - mä lupaan että huomiset kynnet on jopa ihan kauniit. :D 

xo, Milja