Masokismia parhaimmillaan

Jos on joku koristelutyyli mitä vihaan, niin se on marmorointi. Kuivamarmorointia en ole koskaan edes kokeillut, mutta vesimarmorointa kylläkin. Kolmesti - ja se ei ole millään kerralla ollut kivaa. Toki lopputulos onnistuessaan on ihan älyttömän upean näköinen, jonka varmasti kaikki ovat huomanneet esimerkiksi Kaisan kynsistä, mutta meillä tavallisilla ihmisillä joilla ei ole maagista jumalotetta vesimarmoroinnissa aiheuttaa tuo kyseinen prosessi lähinnä itkupotkuraivareita ja kynsilakkapullojen lentelyä. 

Nyt oli kuitenkin aika tarttua taas tuohon pahamaineiseen vesikippoon ja valmistautua menettämään hermonsa. Vesimarmorointiyritykseni vol 3 - tätä ennen olen tosiaan marmoroinut joskus vuonna 2007 kerran, ja kesällä toistamiseen, varsin epäonnistuneilla yrityksillä. 

Siis mitä ihmeen mustaa magiaa tarvitsee käyttää siihen, että ne lakkarinkulat saisi leviämään veteen hienosti ja mukavasti?! Sain ehkä ekat kolme-neljä pisaraa leviämään muutaman yrityksen jälkeen ihan hyvin, mutta en sen enempää. Lopulta aloin puhaltamaan kippoon jonka myötä onnistuin sitten tekemään edes jotain kuvoita. 

Seuraava ongelma olikin sitten kuvioiden teko. En mitenkään onnistunut tekemään samanlaisia kuvioita useampaa kertaa vaikka kuinka yritin. Olisin halunnnut tehdä kaikkiin kynsiin joko tuollaiset pikkurillin "kukkakuviot" tai sitten tuommoista nimettömän siksakia, mutta se on ilmeisesti minun taidoilleni fyysisesti mahdotonta. 

Lopulta kynsillä oli lakkaa, pöydällä oli lakkaa, tietokoneella oli lakkaa, kämmenissä oli lakkaa, sormissa oli lakkaa, mutta olin selvinnyt koettelemuksesta jotenkin voittajana noin neljä tuntia aloittamaani myöhemmin. 

Go-Go Pink -- 526 -- Fairy Dust -- HK Girl Top Coat

Nyt on hyvä pitää vähintään viiden vuoden marmorointitauko ja samalla kerätä hermot jotenkin taas kasaan. 

xo, Milja