Elämäni rakkauksia Vol2.

Ensimmäinen lukijan toive!!
Ano kirjoitteli jokunen aika sitten kommenttia ja pyyteli meitä tekemään parisuhdepostauksen. Ihan varma en ole mitä tällaisen tulis pitää sisällään, mutta tässä nyt mun yritelmäni aiheesta :D

Minä ja Avioeliö tapasimme paikallisessa karaokebaarissa. Harrastin tuohon aikaan jonkin verran karajoikua ja kiertelin usein karaokevetäjänä toimineen ystäväni mukana hänen keikoillaan. 
Karaokea lauloi myös ihana ja herttainen "Eppu", johon me sitten tutustuttiinkin paremmin noissa karaokeilloissa. Välillä Epulla oli mukanaan, mun mielestä jumalattoman hyvännäkönen pitkätukkainen poika, johon mä tietysti vanhana pitkätukkafetissin omaavana Urpoliinana ihastuin samantien. Epulta utelin kaverista kaikenlaista yleistä ja näin sain tietää hyypän nimen.
Yhtenä kertana sitten Eppu ja "Jooseppi" tuli meidän pöytään istumaan ja sinä iltana juttelin Joosepin kanssa ekaa kertaa. Jäätiin pitkäks aikaa istuksiin pihalle, baarin sulkemisajan jälkeen. Huomasin et tykätään osittain samasta musiikista ja muutenkin viihdyin kyl tuon tajuttoman laihan (Jooseppi painoi tuolloin n. 60kiloa ja on kuitenkin 180 senttiä pitkä :P) goottimaisen ryökäleen kanssa.

Vieläkin tätä kuvaa katsoessa alkaa kuola valumaan :D <3

On se hieman omalaatuinen ötökkä :D

Jooseppi tykkää silminnähden olla saparoituna...

Halloweenina 2012, Jooseppi oli paha pappi

Siitäpä tuo sitten lähti. Kävin Joosepin luona kyläilemässä ja nähtiin baarissa aika usein. Ja mä olin korviani myöden rakastunut!! 
Heti alkumetreillä meidän orastavaa suhdetta, jouduttiin kuitenkin myös suuren surun keskelle, kun yllättäen, meidän oma Amor, Eppu menehtyi :'(
Ikävä on edelleen kova, meillä molemmilla <3

Alettiin olemaan yhdessä sitten 12.1.2000. Kihloihin mentiin tasan vuoden päästä, eli 12.1.2001.
Siinäpä sitten eleltiin, molemmilla oli vielä omat kämpät. Jooseppi tutustui mun Jälkikasvuun, joka oli tuolloin n. 4-vuotias. Jälkikasvukin tykästyi Jooseppiin hurjasti ja ukkelit tulevat edelleen mainiosti toimeen :)
Elokuun 31. vuonna 2001 käytiin sanomassa Hämeenlinnan maistraatissa "TAHDON" ja vähän ajan päästä siitä muutettiin ekaan yhteiseen asuntoon. 

Meidän häätanssibiisi, joka kertoo oikeasti eroamisesta, mutta suuresta rakkaudesta. Biisi on ihana ja kaunis. Ja se on meidän <3

Naimafoto. Anteeksi kuvan sumeus, mutta se oli tarkoituksellista :)

 
Tässäpä sitä on siis yhdessä oleiltu 13 vuotta, josta elokuussa 12 naimisissa. Ei sitä itse edes tajua, kuinka nopeeta aika menee.
Onhan tässä kaikenlaista kriisinpoikasta välillä ollut, ei kai sellasta suhdetta olekaan, jossa semmoisia ei ikinä olis!! Mutta me ollaan hammasta purren menty läpi harmaan kiven ja mä edelleen rakastan tuota möllisköä ihan älyttömän paljon, vaikkei se aina siitä helppoa teekään ;D Mutta en se ole minäkään aina maailman helpoin vaimo ja sen voin tunnustaa!
Mulle Jooseppi on "se oikea" ja oon onnellinen, että se on mun elämässäni.

(Yksi ihanampia muistoja IKINÄ, on se kun baari-illan jälkeen jäätin odotteleen kaveria narikasta. Yhtäkkiä Jooseppi otti mua kädestä kii, veti baarista ulos, vei nurkan taakse, otti syliin ja suuteli niin et tähtiä vilisi silmissä. Ja vielä täydellisempää siitä teki se, että se oli oikeesti kuin jostain ällöromanttisesta leffasta pimeestä talviyöstä, kauniiseen lumisateeseen asti. Voi *huoh* <3)

Kyllä mä ajattelin viettää tuon otuksen kanssa loppuelämäni ;)

                                                            -Heidi <3 "Jooseppi"