Holoneliöt

FUN Lacquer + Simply Nailogical = 

Kävin toisinsanoen kippaamassa taas kottikärryllisen rahaa Cesarsille, ja palkkioksi tästä teosta kiikutin varsin tyytyväisenä kotiin läjän kaikkea uutta ja ihanaa. Mukaanlukien yllämainitun yhteistyön tuloksen helmiä. Tai siis kokoelman. Mulla on ehkä ongelmia, mutta holo-ongelma ei ole varmasti se maailman huonoin juttu omistaa. Oli siis aika sanomatta selvää, että tämä toinen toistaan holoisampia lakkoja päätyisi vielä tämän holoharakan asumukseen. 

Sain kaupanpäällisiksi myös pari arkkia RockNailStarin vinyylejä, joita kokeilin enemmän kuin mielelläni. Mulla on kokemusta vaan NailVinylsin eli teismomin vinyyleistä, koska oon tosi laiska tilaamaan uusia kun noita kerran on laatikossa, joten oli varsin metkaa päästä lätkimään näitä tassuille. 

Ja onhan nää ihan pirusti paljon parempia, kuin noi mitä mulla entuudestaan oli. Paljon helppokäyttöisempiä, taipuvat sujuvammin ja ovat vaan parempia. :D Plussaa myös siitä, että pääsen hakemaan työmatkan varrelta lisää näitä, mikäli pääsevät loppumaan.

Lakkauksessa yhdistin tämän mahtavan sähkönsinisen hologlitterin, How Deep Is Your Holo?:n samalla reissulla ostamaani piCture pOlishin Saphiraan. Mun oli tarkoitus ostaa ensin PP:ltä joko Spring tai Salt Water (joita mulla ei vielä ole, uskokaa tai älkää), mutta Saphira vei lopulta voiton. Ja pysyin myös niin paljon järjissäni, etten ostanut kaikkia himoitsemistani PP:n lakoista. Vielä. 

Tykkäsin näistä kynsistä ihan älyttömästi. Tarpeeksi blingiä, ihanan kirkkaat värit, kiva kontrasti ja simppeli, graafinen koristelu. En tahtonut asetella vinyylejä täysin symmetrisesti, vaan lähinnä lätkin niitä vähän eri suuntiin. Nimettömiin ja peukaloihin laitoin arkin pelkät kiemurat, kun taas muissa kynsissä on ne kiemuraa ympäröivät vinyyliosat - mikäli kukaan tästä mitään tajuaa. Tämän takia nimettömän kiemura on Saphiralla ja tausta FUNilla, ja muissa kynsissä taas päinvastoin. Varsin huomaamaton aksentti, siis. :) 

Nää oli kyllä niin älyttömän helpot ja nopeat tehdä, että mun tarvii varmaan noutaa pari arkkia lisää näitä swirl-setin vinyylejä.... Aurinkoisena kesäpäivänä varsinkin oikein muikeat tällaisella hyperglitterisellä lakalla höystettynä. ^_^

sou pritii

Tämän kynsistön myötä toivottelen kaikille mahtavaa juhannusta. Nauttikaa valosta, ruoasta ja muusta juhannukseen kuuluvasta, tehkää glitter placementeja ja uikaa hologlitterissä. Älkää hukkuko! Siihen normiveteenkään. 

xo, Milja 

Käytetyt lakat: Daa. 

En hyödy linkkiklikkailusta mitään. 

Enkä edes pidä salmiakista

Yritän nyt tosissani päästä taas kympillä mukaan tähän kynsienlaittoon, joten koitan lähestyä asiaa mahdollisimman läheltä omaa mukavuusaluettani. Oma mukavuusalueeni on varmasti aika kaukana muiden sellaisista, sillä omani sisältävät lähinnä paljon... kaikkea. 

Vastaisku kynsimasikseen: glitteriä, graafisia hässäköitä, vinyylejä ja glitter placementia. Whoop. Nimettömän salmiakit on tosiaan kivoja mattaglittereitä, jotka ei toiminut ihan niin hyvin kuin oli tarkoitus, sillä mokomat ei ollu täysin symmetrisiä. Siksi jälki ei oo niin siistiä ja poistinkin lakkaukset aika pian. Nyyh. :D 

Glitteriset kynsilakat sensijaan toimivat aina, sillä symmetriaongelmaa ei ole. Omia lemppareita on tietty FUN Lacquerin superglitteriset ihanuudet, jotka eivät koskaan aiheuta mulle kynsisuruja. Ihania överilakkoja. <3 Mun pitää varmaan ostaa toinen pullo tätä (ja paria muutakin funin glitteriä, hups), kun oon käyttänyt tästäkin jo yli puolet. :D 

Tällasta kivaa pientä väkertelyä sunnuntai-iltaan. Kynnet oon kyllä tehnyt jo aiemmin viikolla, ja tällä hetkellä väsään jo jotain ihan muuta käpäliini. 

Mukavaa sunnuntain jatkoa teille. :-) Oli mukava huomata, että joku vielä näitä postauksia lukee, vaikka hiljaisuutta kesti aika kauan. 

xo, Milja 

Käytetyt lakat: Wet N' Wild - Black Creme; Color Club - French Tip; FUN Lacquer - 24 Karat Diamond

Tietokoneista ja neonväreistä

Mua tavallaan naurattaa, miten viimepostauksessa tai sitä edeltäneessä totesin, että nyt on kuvia koneella valmiina ja pääsen taas kiireiden jälkeen päivittämään tänne säännöllisempään rytmiin. 

Ei pitäisi koskaan todeta mitään tuollaista julkisesti, sillä tyyliin 2 päivää tämän insidentin jälkeen mun kone päätti sanoa itsensä irti, saada näyttöönsä kunnon kohtauksen ja yksinkertaisesti hajota käyttökelvottomaksi. RIP. Koneen kuolema ei kuitenkaan johtunut niistä kynsilakkaroiskeista, kuten varmasti joku luulee, vaan se taisi kuolla ihan vanhuuteen. Ikää masiinalla alkoi olla lähemmäs kymmenen kuin viisi vuotta, joten ehkä oli aikakin päästää se lepoon. 

Viikko/kaksi sitten sain vihdoin uuden läppärin kätösiini, ja nettiä voi selata muutenkin kuin puhelimen näytöltä. Tämä kone toivottavasti elää pitkän elämän ja toimii myös koko sen ajan moitteetta. Ainoana miinuksena on, että tällä koneella ei tietenkään ole niitä kymmeniä kuvia, jotka olivat matkalla blogiini ennen vanhuskoneen posahtamista, joten tuska on ollut kova. Vielä en ole saanut aikaiseksi irrottaa rakkineen kovalevyä, jotta saisin tiedostot siirrettyä tänne, joten enpä ole päässyt jakamaan niitä. Lupaan, että tänävuonna nämä puuttuvat yksilöt pääsevät tännekin asti! :D 

Ja jotta hölöttäisin vielä hetken tästä koko alkuvuoden minua piinanneesta tietokoneettomuudesta -- eipä ole niitä kyntösiä kauheesti tullut lakattua, kun en ole voinut tyhjentää muistikorttia koneelle, joten kynsimasennus pääsi aika hyvin valloilleen. Nyt koitan hiljakseltaan nousta täältä lakkapullokaamoksesta, ja pitkästä aikaa tassuiltani löytyy jotain muuta kuin yksiväristä tai pelkät aluslakat. Hurraa! 

Ja mikä oliskaan parempi keino yrittää karkottaa kynsimasista, kuin neonvärit? Kesä on jo päässyt suht hyvin vauhtiin, ja kesällä mä muutun tyyliin päästä varpaisiin neonväriseksi, joten oli aika itsestäänselvää lykätä niitä myös kynsistöön. Lopputuloksena tällainen neonsavuliuku höystettynä Fairy Dustilla. Tykkään. 

Ja nää on tosiaan hurjan neon, hyppää hullun hyvin silmille mustalta pohjalta. Sääli, ettei kuvia ottaessa aurinko halunnut näyttäytyä, niin Fairy Dustin holohiput eivät oikein päässeet oikeuksiinsa. Kuvitelkaa siis mielessänne ne vielä tähän, niin aletaan päästä jo hyviin kirkkauslukemiin. 

Inspiraatio kynsiin löytyi yhdeltä suosikkikynsityypiltäni, eli Simply Nailogicalilta, jonka glitterinkäyttö on juuri niissä tykkäämissäni lukemissa. :D 

Toivottavasti kohta pääsen takaisin miljamaiseen kynsienlakkaustahtiin, ja tuttuihin ja turvallisiin övereihin glitter placementeihin ja muuhun naurettavan paljon aikaavievään puuhaan. Mikä teillä on auttanut kynsimasikseen? Onko tähän mitään mahtavia oikoteitä, vai onko vaan kärsittävä? :D Otan myös tsemppauksia vastaan! 

Ehkä teitä lukijoita on vielä parit tallella, toivotaan niin! Mikäli tämä nykyinen ylikallis business class supermahtava yrityskäyttöön tarkoitettu tietokone päättää toimia sujuvasti jatkossakin, niin kuulette musta hieman useammin kuin usean kuukauden välein. :D 

xo, Milja 

Käytetyt lakat: Wet n' Wild - Black Creme; Orly - Glowstick; Color Club - Wham! Pow!; China Glaze - Pool Party; Color Club - Raspberry Rush; China Glaze - Plur-ple; China Glaze - DJ Blue My Mind; Color Club - The Lime Starts Here; China Glaze - Fairy Dust. Lisänä RaPaint White.

The stars look very different today

Mikäli ruudun toisella puolella on ihmetelty tätä vallitsevaa blogihiljaisuutta, niin selitys on varsin yksiselitteinen - talvi. Mun valolaatikko on vakiintunut parvekkeelle tilanpuutteen vuoksi, ja siellä värjöttely kuvien ottamisen myötä ei ole houkutellut hirveästi allekirjoittanutta, sillä puolet kuvista on automaattisesti blurria kakkaa käsien tärinän myötä. :D Nyt olen kumminkin uhrautunut pakkaselle, ja napannut paritkin kuvat varastoon. Huraa! 

Tänään blogissa kuitenkin turistaan lumentulon sijaan ihan toisenlaisista ilmiöistä taivaalla, nimittäin yhdestä kirkkaimmasta tähdestä, jota Maalla on koskaan ollut kunnia päällään kantaa. The one and only - the man who sold the world, fell to Earth, the Starman. Yksi henkilökohtaisista sankareistani, suurimmista idoleistani, henkilöistä joita arvostan eniten tässä maailmassa, David Bowie, jätti suuren aukon lähtiessään niin meihin tavallisiin pulliaisiin kuin musiikkimaailmaankin. Ja oma tapani kunnioittaa on tietenkin maalailla hieman Aladdin Sane -tyyliä kynsille, sillä parempaakaan tapaa en oikein löydä. 

David Bowieta on meidän perheessä soitettu jo siitä asti kun olin pieni, sillä isäni on aina kuunnellut paljon kaikennäköistä rockia. Ja meidät lapsoset on pienestä pitäen sille altistettu, oli se sitten vinyyleitä soitellen tai kitaralla itse soittaen. Musiikki on aina ollut meillä tärkeää ja aina jotenkin läsnä.

Erityisen tärkeää musiikki oli mulle teinivuosinani. Se oli varmaan ainoita asioita, joiden takia näin kepeästi sanottuna olen vielä tässä - yhtään valehtelematta. Olen pienen elämäni aikana käynyt läpi kaiken psykiatrisesta hoidosta, itsetuhoisuudesta, olemattomasta itsetunnosta, idioottimaisista kokeiluista, kiusattuna olemisesta, yksinäisyydestä, ensirakkauden itsemurhasta, siitä tuskasta että en koskaan päässy niihin hautajaisiin koska kyseinen henkilö sattui olemaan samaa sukupuolta kuin minä, henkisestä ja fyysisestä kivusta, särkyneestä mielestä, tyhjyydestä, kaikesta inhottavasta ja paskamaisesta mitä elämällä on koskaan ollut tarjota. Ja niinä hetkinä, kun läsnä ei ole ollut muuta kuin se oma, täysin sekaisin oleva pääkoppa, on mulla ollut musiikki. 

Tälle aikoinaan seksuaalisesti hämmentyneelle, epävarmalle, ongelmaiselle ja kivusta turtuneelle ihmiselle on ollut sanoinkuvaamattoman tärkeää, että maailmassa on ollut sellaisia henkilöitä kuin David Bowie. Se, että outous ja kyseenalainen olemus voi olla siistiä, mahtavaa ja upeaa, on korvaamattoman tärkeää. Se antaa meille kaikille muille voimaa olla juuri sitä, mitä me ollaan. Yhtään häpeilemättä, yhtään anteeksipyytämättä, helvetin ylpeänä ja omilla jaloillamme seisten. Se antaa meille mahdollisuuden olla olemassa. Ihan pelkästään se, että mulla on ollut mahdollisuus lukittautua huoneeseeni kuunnellen Space Odditya on voinut pelastaa mut. 

Ja jos yhdenkään niiden artistien, joita tänäpäivänäkin kuuntelen, innoittajia on ajan saatossa kysytty, on jokaisella yhteinen tekijä: David Bowie. Eli sen lisäksi, että hänen omalla musiikillaan on ollut muhun suuri vaikutus, on tämä vaikutus tuonut maailmaan runsaan mitoin niitä muitakin artisteja, joilla oli osansa mun ja monen muun elämässä ja niiden pelastamisessa. 

Se, että tänäpäivänä voin sanoa yhtään valehtelematta rakastavani itseäni, olevani ylpeä outoudestani, ja että voin haistattaa kaikille pitkät jotka eivät ansaitse mua elämäänsä, on sille pienelle ja heikolle Miljalle valtava, suuri ja mahtava ihme. Ja mä en voi muotoilla sanoiksi sitä ylitsevuotavaa arvostusta,  jota mulla on Bowieta kohtaan. Ja mä en voi myöskään kiittää tarpeeksi siitä, mitä meillä on tällä hetkellä maailmassa Bowien ansiosta. Enkä voi kiittää tarpeeksi siitä, että Bowiella on ollut äärettömän suuri osa ja merkitys siinä, että ylipäätään kirjoitan tätäkin postausta. 


Kiitos. 

You really did blow our minds.   

Sunnuntaikevennys

Syksy tuntuu olevan mulle semmoinen "kotiuta lemmikkieläin" -vuodenaika. Erica ja Dexter on haettu kotiin kumpikin marraskuussa, toki kumpikin varattu kasvattajalta aiemmin. Lemmikkimessut osuu aina passelisti lokakuulle (ja myös keväälle....), ja olen saattanut kotiuttaa kaksilta messuilta jo parit karvanaamat. 

Tänä vuonna "kotiuta lemmikkieläin" -vuodenaika oli taas otollinen uuden vauvan kotiuttamiselle. Oon jo Dexterin ollessa vuoden ikäinen suunnitellut, että muutaman vuoden sisällä hommaan sille painikaverin. Ericalla ja Dexterillä on sen verran ikäeroa, että Erica ei aina jaksa ton energiapallon perässä pysyä, joten ajatuksena oli pienemmällä ikäerolla oleva pikkukaveri Dexterille. Näin Erica saisi välillä hengailla rauhassa ja Dexter saisi painia. 

Ja sitten näin kuvia Dexterin siskon, Nikitan, uudesta pentueesta. Ja pentueessa oli vapaana juuri semmoinen ihana ruskea mitted -pentu, jollaisesta olen pari vuotta jo haaveillut. 

Ja näin kotiani ihastuttamaan ja laumani jatkoksi muutti RedHorizon's Jack Daniels, täydellinen pieni rakkauspakkaus. Ylläoleva kuva on otettu kymmenen minuutin jälkeen kotiutumisesta, joten aika rento kaveri tänne saapui. Tyyppi sai nimekseen Sherlock (toivon viisasta eläintä), ja se seuraa mua ankanpojan tavoin jokaiseen paikkaan. Viimeyön se nukkui kokonaan mun vieressä ja välillä havahduin kovaan kehräykseen. 

Tämä mangusti on mitä ihastuttavin nokinenä, suloinen kuin mikä ja luonne on täyttä kultaa. Tyyppi on myös ihan superrohkea, vaikka uudet kissakaverit onkin vielä vähän pelottavia. Kaikki kolot ja hyllyt mihin pienet tassut pääsee on jo tutkittu, ja olen joutunut poistamaan kissan mm. jo astianpesukoneesta, jonne se vilahti sitä tyhjentäessä. Utelias ja tosi ragdollmainen räsykissa, joka on käsitellessä ihan vetelää spagettia. Energiaa riittää kyllä ydinvoimalan korvaamiseksi.

Kaikkialle seuraamisen lisäksi Sherlockin mielestä parasta on nukkua sylissä tai mun kyljessä kiinni. Kasvattaja kertoi, että pentu ei ole mikään maailman suurin sylikissa vaan vähän enemmän itsenäinen tapaus, mutta voisin allekirjoittaa tämän väitteen vääräksi samantien. Jo pentua hakiessa se nukahti mun syliin ja siinä se tuntuu olevan nyt jatkuvalla syötöllä. Eli taisi kattikin valita omistajansa, eikä toisinpäin. 

Välillä elämä on tosi mukavaa. Ainakin kun sylissä kehrää kissanpentu. 

Ihanaa sunnuntai-iltaa jokaiselle! 

xo, Milja 

I do believe in the light

There is no beauty in sadness. No honor in suffering. No growth in fear.
No relief in hate. It’s just a waste of perfectly good happiness.

Facebookissa väki on jo suurimmaksi osaksi luopunut trikolorin väreistä profiilikuvissaan, ja keskustelut ovat vaihtuneet työpaikan lounastauoillakin tavalliseen arkeen. Normaaliin arkeen. Normaaliin arkeen, jossa kukaan ei unohda, mutta maailma jatkaa toimimistaan. Ja niin sen pitääkin mennä. 

Somessa on ymmärretty hyvin tilannetta, ja vihan ja raivon sijasta julistetaan rakkautta. Yhteisöllisyyttä, kauneutta, elämää. Ja niin sen pitääkin mennä. 
 Vaimot, isät, siskot, ranskalaiset, britit, muslimit, ateistit ja kristityt, jakavat tiiviisti kertomuksiaan menetetyistä lähimmäisistään, tutuista ihmisistä ja tuntemattomista. Näissä kaikissa tarinoissa yhteistä on aina rakkaus. Sen sijaan, että huudetaan vihalauseita, maailma suree rakkauttaan. Maailma ei suostu alistumaan pelolle ja vihalle - ja juuri niin sen pitääkin mennä. 

Myös allekirjoittanut voisi muuttua katkeraksi, pelokkaaksi ja vihaiseksi, sillä Pariisin uhrien joukkoon mahtui yksi tuttu. Mutta mä en suostu. Joten tänään blogissa julistetaan rauhan ja rakkauden ilosanomaa koko maailmalle. 

The way I see it, every life is a pile of good things and bad things. The good things don’t always soften the bad things, but vice versa, the bad things don’t always spoil the good things and make them unimportant.

Tänään lähetän rakkautta erityisesti kaikille mahtaville kynsi-ihmisille, joihin on ollut ilo tutustua tämän harrastuksen myötä. Lähetän rakkautta myös näiden ihanien kynsi-ihmisten läheisille. Ja näiden kynsi-ihmisten läheisten läheisille. Ja toivon että he lähettävät rakkautta edes yhdelle ihmiselle eteenpäin.

Lähetän myös hurjasti rakkautta jokaiselle, jota viimeaikaiset tragediat ovat jotenkin koskettaneet. Ja ihan muutenkin vain - jokaiselle lukijoista, anonyymeille, ohikulkijoille, ja heidän naapureilleen. Olette kaikki mahtavia.  

Ja sen takia tein rauhantäyteiset kynnetkin, joilla voin levittää lisää rauhaa ja rakkautta! Koristelut tehty RaPaint-akryylimaaleilla. :)

 Pariisi on upea kaupunki, jonka olen onnekseni saanut kokea, ja tulen luultavasti kokemaan uudestaankin. En ole vielä törmännyt kaupunkiin, joka ei olisi tavalla tai toisella upea, joten kyse ei ole vain Pariisista. Pidetään ne kaupungit jatkossakin upeina, valoisina ja kauniina. Ja täynnä rakkautta ja rauhaa. Ne pas céder à la peur - Don't give in to fear.

Bonuksena teini-Milja Pariisissa 2009. Enjoy! 

 Piissii ja lovee kaikille ja mahtavaa loppuviikkoa! Toivottavasti mahdollisimman moni välittää mun rakkauteni edes yhdelle eteenpäin! 

xo, Milja 



“We can easily forgive a child who is afraid of the dark;
the real tragedy of life is when men are afraid of the light.”

31 day challenge; violetti

Violetti, tuo älyttömän upea väri. Se voi olla kuninkaallinen, uljas, viehko, seksikäs tai jopa likainen. Oma valintani osui lähinnä sähäkkään.

Päässäni pyöri tyhjyys kerrottuna miljoonalla, joten kynsistä tuli yksinkertaiset. Mikään monimutkaisempi ei napannut, joten taputtelin Dance Legendin matta lakan numero 649 päälle, Glam Polishin ihanaa glitterlakkaa kynsien kärkeen.

Hirmuisen kiireinen syksy on valitettavasti verottanut multa lakkausaikaa ja mun kynnet ovatkin päässet tästä hieman sivusta kärsijiksi, raasukat. Nyt mulla on viikko lomaa työharjoittelusta, joten olen ajatellut ottaa tämän viikon ihan kynsien lepuutuksen  ja eheytyksen kannalta. Pitäkää peukkuja, että mun kynnet tokenee ja antaa mulle anteeks. Olisko teillä hyviä hoitokeinoja ylirasittuneille raapimille?

Violetit kynnet tein

• Trind nail repair
• Dance Legend - 649
• Glam Polish - Comet Storm

Hieman olin näköjään kerennyt jo tölväseen kynsiä jonnekin ennen kuvausta. Pahus :( Mutta kohti mustavalkoistaaaaa!!!!!