Mikäli ruudun toisella puolella on ihmetelty tätä vallitsevaa blogihiljaisuutta, niin selitys on varsin yksiselitteinen - talvi. Mun valolaatikko on vakiintunut parvekkeelle tilanpuutteen vuoksi, ja siellä värjöttely kuvien ottamisen myötä ei ole houkutellut hirveästi allekirjoittanutta, sillä puolet kuvista on automaattisesti blurria kakkaa käsien tärinän myötä. :D Nyt olen kumminkin uhrautunut pakkaselle, ja napannut paritkin kuvat varastoon. Huraa!
Tänään blogissa kuitenkin turistaan lumentulon sijaan ihan toisenlaisista ilmiöistä taivaalla, nimittäin yhdestä kirkkaimmasta tähdestä, jota Maalla on koskaan ollut kunnia päällään kantaa. The one and only - the man who sold the world, fell to Earth, the Starman. Yksi henkilökohtaisista sankareistani, suurimmista idoleistani, henkilöistä joita arvostan eniten tässä maailmassa, David Bowie, jätti suuren aukon lähtiessään niin meihin tavallisiin pulliaisiin kuin musiikkimaailmaankin. Ja oma tapani kunnioittaa on tietenkin maalailla hieman Aladdin Sane -tyyliä kynsille, sillä parempaakaan tapaa en oikein löydä.
David Bowieta on meidän perheessä soitettu jo siitä asti kun olin pieni, sillä isäni on aina kuunnellut paljon kaikennäköistä rockia. Ja meidät lapsoset on pienestä pitäen sille altistettu, oli se sitten vinyyleitä soitellen tai kitaralla itse soittaen. Musiikki on aina ollut meillä tärkeää ja aina jotenkin läsnä.
Erityisen tärkeää musiikki oli mulle teinivuosinani. Se oli varmaan ainoita asioita, joiden takia näin kepeästi sanottuna olen vielä tässä - yhtään valehtelematta. Olen pienen elämäni aikana käynyt läpi kaiken psykiatrisesta hoidosta, itsetuhoisuudesta, olemattomasta itsetunnosta, idioottimaisista kokeiluista, kiusattuna olemisesta, yksinäisyydestä, ensirakkauden itsemurhasta, siitä tuskasta että en koskaan päässy niihin hautajaisiin koska kyseinen henkilö sattui olemaan samaa sukupuolta kuin minä, henkisestä ja fyysisestä kivusta, särkyneestä mielestä, tyhjyydestä, kaikesta inhottavasta ja paskamaisesta mitä elämällä on koskaan ollut tarjota. Ja niinä hetkinä, kun läsnä ei ole ollut muuta kuin se oma, täysin sekaisin oleva pääkoppa, on mulla ollut musiikki.
Tälle aikoinaan seksuaalisesti hämmentyneelle, epävarmalle, ongelmaiselle ja kivusta turtuneelle ihmiselle on ollut sanoinkuvaamattoman tärkeää, että maailmassa on ollut sellaisia henkilöitä kuin David Bowie. Se, että outous ja kyseenalainen olemus voi olla siistiä, mahtavaa ja upeaa, on korvaamattoman tärkeää. Se antaa meille kaikille muille voimaa olla juuri sitä, mitä me ollaan. Yhtään häpeilemättä, yhtään anteeksipyytämättä, helvetin ylpeänä ja omilla jaloillamme seisten. Se antaa meille mahdollisuuden olla olemassa. Ihan pelkästään se, että mulla on ollut mahdollisuus lukittautua huoneeseeni kuunnellen Space Odditya on voinut pelastaa mut.
Ja jos yhdenkään niiden artistien, joita tänäpäivänäkin kuuntelen, innoittajia on ajan saatossa kysytty, on jokaisella yhteinen tekijä: David Bowie. Eli sen lisäksi, että hänen omalla musiikillaan on ollut muhun suuri vaikutus, on tämä vaikutus tuonut maailmaan runsaan mitoin niitä muitakin artisteja, joilla oli osansa mun ja monen muun elämässä ja niiden pelastamisessa.
Se, että tänäpäivänä voin sanoa yhtään valehtelematta rakastavani itseäni, olevani ylpeä outoudestani, ja että voin haistattaa kaikille pitkät jotka eivät ansaitse mua elämäänsä, on sille pienelle ja heikolle Miljalle valtava, suuri ja mahtava ihme. Ja mä en voi muotoilla sanoiksi sitä ylitsevuotavaa arvostusta, jota mulla on Bowieta kohtaan. Ja mä en voi myöskään kiittää tarpeeksi siitä, mitä meillä on tällä hetkellä maailmassa Bowien ansiosta. Enkä voi kiittää tarpeeksi siitä, että Bowiella on ollut äärettömän suuri osa ja merkitys siinä, että ylipäätään kirjoitan tätäkin postausta.
Kiitos.
You really did blow our minds.
1/12/2016
The stars look very different today
Tunnisteet:
China Glaze,
käsinmaalaus,
Milja,
Musiikki,
Musta,
nude,
OPI,
oranssi,
RaPaint,
teemakynnet
11/29/2015
Sunnuntaikevennys
Syksy tuntuu olevan mulle semmoinen "kotiuta lemmikkieläin" -vuodenaika. Erica ja Dexter on haettu kotiin kumpikin marraskuussa, toki kumpikin varattu kasvattajalta aiemmin. Lemmikkimessut osuu aina passelisti lokakuulle (ja myös keväälle....), ja olen saattanut kotiuttaa kaksilta messuilta jo parit karvanaamat.
Tänä vuonna "kotiuta lemmikkieläin" -vuodenaika oli taas otollinen uuden vauvan kotiuttamiselle. Oon jo Dexterin ollessa vuoden ikäinen suunnitellut, että muutaman vuoden sisällä hommaan sille painikaverin. Ericalla ja Dexterillä on sen verran ikäeroa, että Erica ei aina jaksa ton energiapallon perässä pysyä, joten ajatuksena oli pienemmällä ikäerolla oleva pikkukaveri Dexterille. Näin Erica saisi välillä hengailla rauhassa ja Dexter saisi painia.
Ja sitten näin kuvia Dexterin siskon, Nikitan, uudesta pentueesta. Ja pentueessa oli vapaana juuri semmoinen ihana ruskea mitted -pentu, jollaisesta olen pari vuotta jo haaveillut.
Ja näin kotiani ihastuttamaan ja laumani jatkoksi muutti RedHorizon's Jack Daniels, täydellinen pieni rakkauspakkaus. Ylläoleva kuva on otettu kymmenen minuutin jälkeen kotiutumisesta, joten aika rento kaveri tänne saapui. Tyyppi sai nimekseen Sherlock (toivon viisasta eläintä), ja se seuraa mua ankanpojan tavoin jokaiseen paikkaan. Viimeyön se nukkui kokonaan mun vieressä ja välillä havahduin kovaan kehräykseen.
Tämä mangusti on mitä ihastuttavin nokinenä, suloinen kuin mikä ja luonne on täyttä kultaa. Tyyppi on myös ihan superrohkea, vaikka uudet kissakaverit onkin vielä vähän pelottavia. Kaikki kolot ja hyllyt mihin pienet tassut pääsee on jo tutkittu, ja olen joutunut poistamaan kissan mm. jo astianpesukoneesta, jonne se vilahti sitä tyhjentäessä. Utelias ja tosi ragdollmainen räsykissa, joka on käsitellessä ihan vetelää spagettia. Energiaa riittää kyllä ydinvoimalan korvaamiseksi.
Kaikkialle seuraamisen lisäksi Sherlockin mielestä parasta on nukkua sylissä tai mun kyljessä kiinni. Kasvattaja kertoi, että pentu ei ole mikään maailman suurin sylikissa vaan vähän enemmän itsenäinen tapaus, mutta voisin allekirjoittaa tämän väitteen vääräksi samantien. Jo pentua hakiessa se nukahti mun syliin ja siinä se tuntuu olevan nyt jatkuvalla syötöllä. Eli taisi kattikin valita omistajansa, eikä toisinpäin.
Välillä elämä on tosi mukavaa. Ainakin kun sylissä kehrää kissanpentu.
Ihanaa sunnuntai-iltaa jokaiselle!
xo, Milja
Tänä vuonna "kotiuta lemmikkieläin" -vuodenaika oli taas otollinen uuden vauvan kotiuttamiselle. Oon jo Dexterin ollessa vuoden ikäinen suunnitellut, että muutaman vuoden sisällä hommaan sille painikaverin. Ericalla ja Dexterillä on sen verran ikäeroa, että Erica ei aina jaksa ton energiapallon perässä pysyä, joten ajatuksena oli pienemmällä ikäerolla oleva pikkukaveri Dexterille. Näin Erica saisi välillä hengailla rauhassa ja Dexter saisi painia.
Ja sitten näin kuvia Dexterin siskon, Nikitan, uudesta pentueesta. Ja pentueessa oli vapaana juuri semmoinen ihana ruskea mitted -pentu, jollaisesta olen pari vuotta jo haaveillut.
Ja näin kotiani ihastuttamaan ja laumani jatkoksi muutti RedHorizon's Jack Daniels, täydellinen pieni rakkauspakkaus. Ylläoleva kuva on otettu kymmenen minuutin jälkeen kotiutumisesta, joten aika rento kaveri tänne saapui. Tyyppi sai nimekseen Sherlock (toivon viisasta eläintä), ja se seuraa mua ankanpojan tavoin jokaiseen paikkaan. Viimeyön se nukkui kokonaan mun vieressä ja välillä havahduin kovaan kehräykseen.
Tämä mangusti on mitä ihastuttavin nokinenä, suloinen kuin mikä ja luonne on täyttä kultaa. Tyyppi on myös ihan superrohkea, vaikka uudet kissakaverit onkin vielä vähän pelottavia. Kaikki kolot ja hyllyt mihin pienet tassut pääsee on jo tutkittu, ja olen joutunut poistamaan kissan mm. jo astianpesukoneesta, jonne se vilahti sitä tyhjentäessä. Utelias ja tosi ragdollmainen räsykissa, joka on käsitellessä ihan vetelää spagettia. Energiaa riittää kyllä ydinvoimalan korvaamiseksi.
Kaikkialle seuraamisen lisäksi Sherlockin mielestä parasta on nukkua sylissä tai mun kyljessä kiinni. Kasvattaja kertoi, että pentu ei ole mikään maailman suurin sylikissa vaan vähän enemmän itsenäinen tapaus, mutta voisin allekirjoittaa tämän väitteen vääräksi samantien. Jo pentua hakiessa se nukahti mun syliin ja siinä se tuntuu olevan nyt jatkuvalla syötöllä. Eli taisi kattikin valita omistajansa, eikä toisinpäin.
Välillä elämä on tosi mukavaa. Ainakin kun sylissä kehrää kissanpentu.
Ihanaa sunnuntai-iltaa jokaiselle!
xo, Milja
11/18/2015
I do believe in the light
There is no beauty in sadness. No honor in suffering. No growth in fear.
No relief in hate. It’s just a waste of perfectly good happiness.
Facebookissa väki on jo suurimmaksi osaksi luopunut trikolorin väreistä profiilikuvissaan, ja keskustelut ovat vaihtuneet työpaikan lounastauoillakin tavalliseen arkeen. Normaaliin arkeen. Normaaliin arkeen, jossa kukaan ei unohda, mutta maailma jatkaa toimimistaan. Ja niin sen pitääkin mennä.
Somessa on ymmärretty hyvin tilannetta, ja vihan ja raivon sijasta julistetaan rakkautta. Yhteisöllisyyttä, kauneutta, elämää. Ja niin sen pitääkin mennä.
Vaimot, isät, siskot, ranskalaiset, britit, muslimit, ateistit ja kristityt, jakavat tiiviisti kertomuksiaan menetetyistä lähimmäisistään, tutuista ihmisistä ja tuntemattomista. Näissä kaikissa tarinoissa yhteistä on aina rakkaus. Sen sijaan, että huudetaan vihalauseita, maailma suree rakkauttaan. Maailma ei suostu alistumaan pelolle ja vihalle - ja juuri niin sen pitääkin mennä.
Myös allekirjoittanut voisi muuttua katkeraksi, pelokkaaksi ja vihaiseksi, sillä Pariisin uhrien joukkoon mahtui yksi tuttu. Mutta mä en suostu. Joten tänään blogissa julistetaan rauhan ja rakkauden ilosanomaa koko maailmalle.
The way I see it, every life is a pile of good things and bad things. The good things don’t always soften the bad things, but vice versa, the bad things don’t always spoil the good things and make them unimportant.
Tänään lähetän rakkautta erityisesti kaikille mahtaville kynsi-ihmisille, joihin on ollut ilo tutustua tämän harrastuksen myötä. Lähetän rakkautta myös näiden ihanien kynsi-ihmisten läheisille. Ja näiden kynsi-ihmisten läheisten läheisille. Ja toivon että he lähettävät rakkautta edes yhdelle ihmiselle eteenpäin.
Lähetän myös hurjasti rakkautta jokaiselle, jota viimeaikaiset tragediat ovat jotenkin koskettaneet. Ja ihan muutenkin vain - jokaiselle lukijoista, anonyymeille, ohikulkijoille, ja heidän naapureilleen. Olette kaikki mahtavia.
Ja sen takia tein rauhantäyteiset kynnetkin, joilla voin levittää lisää rauhaa ja rakkautta! Koristelut tehty RaPaint-akryylimaaleilla. :)
Pariisi on upea kaupunki, jonka olen onnekseni saanut kokea, ja tulen luultavasti kokemaan uudestaankin. En ole vielä törmännyt kaupunkiin, joka ei olisi tavalla tai toisella upea, joten kyse ei ole vain Pariisista. Pidetään ne kaupungit jatkossakin upeina, valoisina ja kauniina. Ja täynnä rakkautta ja rauhaa. Ne pas céder à la peur - Don't give in to fear.
Bonuksena teini-Milja Pariisissa 2009. Enjoy!
Piissii ja lovee kaikille ja mahtavaa loppuviikkoa! Toivottavasti mahdollisimman moni välittää mun rakkauteni edes yhdelle eteenpäin!
xo, Milja
“We can easily forgive a child who is afraid of the dark;
the real tragedy of life is when men are afraid of the light.”
No relief in hate. It’s just a waste of perfectly good happiness.
Facebookissa väki on jo suurimmaksi osaksi luopunut trikolorin väreistä profiilikuvissaan, ja keskustelut ovat vaihtuneet työpaikan lounastauoillakin tavalliseen arkeen. Normaaliin arkeen. Normaaliin arkeen, jossa kukaan ei unohda, mutta maailma jatkaa toimimistaan. Ja niin sen pitääkin mennä.
Somessa on ymmärretty hyvin tilannetta, ja vihan ja raivon sijasta julistetaan rakkautta. Yhteisöllisyyttä, kauneutta, elämää. Ja niin sen pitääkin mennä.
Vaimot, isät, siskot, ranskalaiset, britit, muslimit, ateistit ja kristityt, jakavat tiiviisti kertomuksiaan menetetyistä lähimmäisistään, tutuista ihmisistä ja tuntemattomista. Näissä kaikissa tarinoissa yhteistä on aina rakkaus. Sen sijaan, että huudetaan vihalauseita, maailma suree rakkauttaan. Maailma ei suostu alistumaan pelolle ja vihalle - ja juuri niin sen pitääkin mennä.
Myös allekirjoittanut voisi muuttua katkeraksi, pelokkaaksi ja vihaiseksi, sillä Pariisin uhrien joukkoon mahtui yksi tuttu. Mutta mä en suostu. Joten tänään blogissa julistetaan rauhan ja rakkauden ilosanomaa koko maailmalle.
The way I see it, every life is a pile of good things and bad things. The good things don’t always soften the bad things, but vice versa, the bad things don’t always spoil the good things and make them unimportant.
Tänään lähetän rakkautta erityisesti kaikille mahtaville kynsi-ihmisille, joihin on ollut ilo tutustua tämän harrastuksen myötä. Lähetän rakkautta myös näiden ihanien kynsi-ihmisten läheisille. Ja näiden kynsi-ihmisten läheisten läheisille. Ja toivon että he lähettävät rakkautta edes yhdelle ihmiselle eteenpäin.
Lähetän myös hurjasti rakkautta jokaiselle, jota viimeaikaiset tragediat ovat jotenkin koskettaneet. Ja ihan muutenkin vain - jokaiselle lukijoista, anonyymeille, ohikulkijoille, ja heidän naapureilleen. Olette kaikki mahtavia.
Ja sen takia tein rauhantäyteiset kynnetkin, joilla voin levittää lisää rauhaa ja rakkautta! Koristelut tehty RaPaint-akryylimaaleilla. :)
Pariisi on upea kaupunki, jonka olen onnekseni saanut kokea, ja tulen luultavasti kokemaan uudestaankin. En ole vielä törmännyt kaupunkiin, joka ei olisi tavalla tai toisella upea, joten kyse ei ole vain Pariisista. Pidetään ne kaupungit jatkossakin upeina, valoisina ja kauniina. Ja täynnä rakkautta ja rauhaa. Ne pas céder à la peur - Don't give in to fear.
Bonuksena teini-Milja Pariisissa 2009. Enjoy!
Piissii ja lovee kaikille ja mahtavaa loppuviikkoa! Toivottavasti mahdollisimman moni välittää mun rakkauteni edes yhdelle eteenpäin!
xo, Milja
“We can easily forgive a child who is afraid of the dark;
the real tragedy of life is when men are afraid of the light.”
Tunnisteet:
akryylimaalit,
Color Club,
indielakat,
Korallinpunainen,
käsinmaalaus,
Milja,
Musta,
piCture pOlish,
teemakynnet,
Valkoinen
11/09/2015
31 day challenge; violetti
Violetti, tuo älyttömän upea väri. Se voi olla kuninkaallinen, uljas, viehko, seksikäs tai jopa likainen. Oma valintani osui lähinnä sähäkkään.
Päässäni pyöri tyhjyys kerrottuna miljoonalla, joten kynsistä tuli yksinkertaiset. Mikään monimutkaisempi ei napannut, joten taputtelin Dance Legendin matta lakan numero 649 päälle, Glam Polishin ihanaa glitterlakkaa kynsien kärkeen.
Hirmuisen kiireinen syksy on valitettavasti verottanut multa lakkausaikaa ja mun kynnet ovatkin päässet tästä hieman sivusta kärsijiksi, raasukat. Nyt mulla on viikko lomaa työharjoittelusta, joten olen ajatellut ottaa tämän viikon ihan kynsien lepuutuksen ja eheytyksen kannalta. Pitäkää peukkuja, että mun kynnet tokenee ja antaa mulle anteeks. Olisko teillä hyviä hoitokeinoja ylirasittuneille raapimille?
Violetit kynnet tein
Päässäni pyöri tyhjyys kerrottuna miljoonalla, joten kynsistä tuli yksinkertaiset. Mikään monimutkaisempi ei napannut, joten taputtelin Dance Legendin matta lakan numero 649 päälle, Glam Polishin ihanaa glitterlakkaa kynsien kärkeen.
Hirmuisen kiireinen syksy on valitettavasti verottanut multa lakkausaikaa ja mun kynnet ovatkin päässet tästä hieman sivusta kärsijiksi, raasukat. Nyt mulla on viikko lomaa työharjoittelusta, joten olen ajatellut ottaa tämän viikon ihan kynsien lepuutuksen ja eheytyksen kannalta. Pitäkää peukkuja, että mun kynnet tokenee ja antaa mulle anteeks. Olisko teillä hyviä hoitokeinoja ylirasittuneille raapimille?
Violetit kynnet tein
- Trind nail repair
- Dance Legend - 649
- Glam Polish - Comet Storm
11/02/2015
I'm a goddamn mermaid!
Indiedaysin jokasyksyiset Blog Awardsit ja Inspiration Day olivat tällä kertaa järkätty mainiosti Halloweeniksi, ja oli kerrankin superhyvä syy vetää kunnon överit niin kynsille kuin naamallekin. Mulla oli teemana vähän huonomman kohtalon kokenut Ariel, johon kynnet tuli tietenkin mätsätä.
Hetken pähkäilyn jälkeen oli ilmiselvää, että lakaksi valikoitui ILNP:n holoversio Sirène-lakasta, joka on nimensämukaisesti hyvin merenneitomainen. Päälle mustaa leimaa MoYoun seilorilaatasta, töpöteltyä glitteriä (PP Ariel's Tale sekä Splash, jotka jo nimienkin takia oli pakko lakkaukseen lisätä :D), ja litra kynsiliimaa ja kaikki mahdollinen merellinen kynsille. Voilà!
Jossain vaiheessa näin tällaisia pieniä simpukkakoristeita useammallakin suomalaisella kynsihöperöllä, ja olihan niitä pakko silloin huumassa tilata. Nyt niille tuli vihdoin käyttöä - jes! Ekaa kertaa kokeilin myös mikrohelmiä ja helmenpuolikkaita. Tykkäsin näistä kyllä ihan höpönä, vaikka ulkonevat koristeet jäivätkin vähän kaikkialle (esim hiuksiin) kiinni taukoamatta.
Merenneito-fantasia sai alkunsa tästä videosta, johon satuin sattumalta törmäämään halloween-inspistä etsiessä. Noidista ja vampyyreista poikkeava idea jäi muhimaan päähän ja lopulta nassusta löytyi myös kalafiiliksiä - voin kertoa, että valtavan ongenkoukun löytäminen Suomesta näin loka-marraskuun vaihteessa EI ole helppoa - ja pääsin testailemaan omia maskeerauskykyjäni.
Ostin I Love Me -messuilta tänävuonna vähän maskeerauskamppeita ja lauantai-iltana rupesin sitten ekaa kertaa elämässäni niillä leikkimään ennen H-hetkeä. :D Varaa ei siis todellakaan ollut mokata, sillä ideoita ei ollut muita ja tämän oli vain onnistuttava, hahhaa. Ekaksi maskeeraukseksi varsin bueno ja sain myös aikamoisen liudan kehuja kanssajuhlijoilta (kuten myös kotimatkalla humalaisten keskuudessa junassa :'D).
Merenneitona on joskus ihan kivaa. Vaikka kiskoinkin hiuksistani valtavan määrän arpivahaa ja lavuaarinreunallani on ällöttävä, hyvin realistisesti ihonpalalta näyttävä objekti koukkuineen, ja helmenpuolikkaita löytyy jalkapohjistani varmaan vielä joulunkin jälkeen. Maskeeraus oli myös varsin jännä kokemus, johon varmasti tartun vielä toistekin.
Merenneidoista lempparein on kuitenkin otsikossakin siteerattu ms. Delano. I Adore you!
Vietittekö te halloweenia? :) Ja ennen kaikkea - mitä te olitte? :D
xo, Merenneito-Milja
Hetken pähkäilyn jälkeen oli ilmiselvää, että lakaksi valikoitui ILNP:n holoversio Sirène-lakasta, joka on nimensämukaisesti hyvin merenneitomainen. Päälle mustaa leimaa MoYoun seilorilaatasta, töpöteltyä glitteriä (PP Ariel's Tale sekä Splash, jotka jo nimienkin takia oli pakko lakkaukseen lisätä :D), ja litra kynsiliimaa ja kaikki mahdollinen merellinen kynsille. Voilà!
Jossain vaiheessa näin tällaisia pieniä simpukkakoristeita useammallakin suomalaisella kynsihöperöllä, ja olihan niitä pakko silloin huumassa tilata. Nyt niille tuli vihdoin käyttöä - jes! Ekaa kertaa kokeilin myös mikrohelmiä ja helmenpuolikkaita. Tykkäsin näistä kyllä ihan höpönä, vaikka ulkonevat koristeet jäivätkin vähän kaikkialle (esim hiuksiin) kiinni taukoamatta.
Merenneito-fantasia sai alkunsa tästä videosta, johon satuin sattumalta törmäämään halloween-inspistä etsiessä. Noidista ja vampyyreista poikkeava idea jäi muhimaan päähän ja lopulta nassusta löytyi myös kalafiiliksiä - voin kertoa, että valtavan ongenkoukun löytäminen Suomesta näin loka-marraskuun vaihteessa EI ole helppoa - ja pääsin testailemaan omia maskeerauskykyjäni.
Ostin I Love Me -messuilta tänävuonna vähän maskeerauskamppeita ja lauantai-iltana rupesin sitten ekaa kertaa elämässäni niillä leikkimään ennen H-hetkeä. :D Varaa ei siis todellakaan ollut mokata, sillä ideoita ei ollut muita ja tämän oli vain onnistuttava, hahhaa. Ekaksi maskeeraukseksi varsin bueno ja sain myös aikamoisen liudan kehuja kanssajuhlijoilta (kuten myös kotimatkalla humalaisten keskuudessa junassa :'D).
Merenneitona on joskus ihan kivaa. Vaikka kiskoinkin hiuksistani valtavan määrän arpivahaa ja lavuaarinreunallani on ällöttävä, hyvin realistisesti ihonpalalta näyttävä objekti koukkuineen, ja helmenpuolikkaita löytyy jalkapohjistani varmaan vielä joulunkin jälkeen. Maskeeraus oli myös varsin jännä kokemus, johon varmasti tartun vielä toistekin.
Merenneidoista lempparein on kuitenkin otsikossakin siteerattu ms. Delano. I Adore you!
Vietittekö te halloweenia? :) Ja ennen kaikkea - mitä te olitte? :D
xo, Merenneito-Milja
Tunnisteet:
helmenpuolikkaat,
hopea,
I Love Nail Polish,
Indiedays,
indielakat,
Konad,
kulta,
leimaukset,
meikit,
Mikrohelmet,
Milja,
MoYou London,
multichrome,
Musta,
piCture pOlish,
sinivihreä,
teemakynnet,
Violetti
10/20/2015
31 day challenge: Sininen
Terveisiä messuilta! Oli ihan huippukivaa ja oli ihana nähdä paljon kynsisiskoja <3 Mun messukynnet olivat tänävuonna samalla tähän haasteeseen tehdyt, eli siniset.
Tässä manissa käytin ainoastaan yhtä lakkaa. Mutta oijoi mikä lakka! Glam Polishin The Epic Journey -kokoelman Anduin River soljui kynsille vaivattomasti ja kuivui nopeasti. Kaksikin kerrosta olisi riittänyt, mutta mulla on joku ihme pakko toisinaan laittaa kolme kerrosta. Mielelläni ottaisin vastaan tämän kokoelman kaikki lakat.
Kuva lainattu netistä
Muhun iski laiskuus, enkä olisi millään jaksanut koristella kynsiä, mutta kun ei se mun sisäinen ääneni anna edelleenkään olla laittamatta yhtään mitään lakan lisäksi. Menin kyllä tässä silti sieltä missä aita on matalin, eli tein nimettömiin aksenttikynnen foliolla. Maailman helpoin koristelutapa.
Siniset kynnet tein
Siskoksia ollaan juu :D Kävimme löhöilemässä tyynyiglussa. |
Tässä manissa käytin ainoastaan yhtä lakkaa. Mutta oijoi mikä lakka! Glam Polishin The Epic Journey -kokoelman Anduin River soljui kynsille vaivattomasti ja kuivui nopeasti. Kaksikin kerrosta olisi riittänyt, mutta mulla on joku ihme pakko toisinaan laittaa kolme kerrosta. Mielelläni ottaisin vastaan tämän kokoelman kaikki lakat.
Kuva lainattu netistä
Muhun iski laiskuus, enkä olisi millään jaksanut koristella kynsiä, mutta kun ei se mun sisäinen ääneni anna edelleenkään olla laittamatta yhtään mitään lakan lisäksi. Menin kyllä tässä silti sieltä missä aita on matalin, eli tein nimettömiin aksenttikynnen foliolla. Maailman helpoin koristelutapa.
Etusormi kerkesi saamaan jostain kolhun |
Siniset kynnet tein
- Trind nail repair
- Glam Polish - Anduin River
- Kynsifolio
- Folioliima
- Seche Vite
10/19/2015
Hulluhan se on
I Love Me -messut on tämän vuoden osalta taas ohi ja harmaa arki on koittanut. Maanantaini on ollut hyvin kliseinen maanantai, joten on ihana päästä puuhailemaan vähän blogin parissa työpäivän päätteeksi, vaikka pitkä messuviikonloppu painaakin takana. Onneksi viikonloppu oli pitkä, sillä mulla oli ihan huippumahtavaa ja oli ilo päästä taas moikkailemaan kynsihörhöjä ihan livenä. Puspus tytöt, olette mahtavia!
Messukynsien ideointi jäi mulla vähän viimetinkaan, kuten yleensäkin. Olin koko päivän muhitellut glitter placement -ideoita päässäni, mutta en vaan jotenkin jaksanut alkaa niitä kumminkaan väsäämään ja koitin kovasti saada johonkin toiseen koristelutapaan inspistä. Mutta tottakai siinä sitten kävi niin, että aloitin kello 22.30 aikaan asettelemaan pieniä ja somia glittereitä kynsilleni yömyöhään asti. Mä en tosiaan ole normaali ihminen.
Glitter placement on yksi lempparitavoistani koristella kynnet, mutta kyllähän se on aina aikaavievää. Ja yleensä kun sen on aloittanut, tekisi mieli repiä omat kädet ja aivot irti ja lopettaa kynsiharrastus. Onneksi lopputulos on useimmiten silmäämiellyttävä ja melkein kaiken sen tuskan arvoinen.
Tällä kertaa vein asettelun taas astetta pidemmälle ja sinne hulluuden rajamaille - tai ehkä jo kauas yli niiden kukkuloiden. Erivärisiä pieniä hexoja vierivieressä lasimaalauksia imitoiden, inspiraatio on saatu Simply Nailogicalilta. :) Tämä glitterharakka ainakin tykkäsi, ja pidinkin näitä koko messuviikonlopun ajan. Ja ovat itseasiassa vieläkin kynsillä, pääsevät tänään vaihtoon. En odota kauheen innolla poisto-operaatiota.
Minut saa nyt luvan kanssa luokitella täysin sekopääksi ja kirjata hullujen kirjoihin, sillä tämän glitterasettelun täytyy olla merkki jostain todella vakavasta. Takaan, että seuraavat kynnet jotka teen ovat todella yksinkertaiset ja niiden tekemiseen menee korkeintaan puoli tuntia. :D
Olitteko te messuilemassa? Näkyikö tuttuja naamoja (tai kynsiä)? :)
Ihanaa viikon alkua!
xo, Milja
![]() |
Maaniset maahiset |
Messukynsien ideointi jäi mulla vähän viimetinkaan, kuten yleensäkin. Olin koko päivän muhitellut glitter placement -ideoita päässäni, mutta en vaan jotenkin jaksanut alkaa niitä kumminkaan väsäämään ja koitin kovasti saada johonkin toiseen koristelutapaan inspistä. Mutta tottakai siinä sitten kävi niin, että aloitin kello 22.30 aikaan asettelemaan pieniä ja somia glittereitä kynsilleni yömyöhään asti. Mä en tosiaan ole normaali ihminen.
Glitter placement on yksi lempparitavoistani koristella kynnet, mutta kyllähän se on aina aikaavievää. Ja yleensä kun sen on aloittanut, tekisi mieli repiä omat kädet ja aivot irti ja lopettaa kynsiharrastus. Onneksi lopputulos on useimmiten silmäämiellyttävä ja melkein kaiken sen tuskan arvoinen.
Tällä kertaa vein asettelun taas astetta pidemmälle ja sinne hulluuden rajamaille - tai ehkä jo kauas yli niiden kukkuloiden. Erivärisiä pieniä hexoja vierivieressä lasimaalauksia imitoiden, inspiraatio on saatu Simply Nailogicalilta. :) Tämä glitterharakka ainakin tykkäsi, ja pidinkin näitä koko messuviikonlopun ajan. Ja ovat itseasiassa vieläkin kynsillä, pääsevät tänään vaihtoon. En odota kauheen innolla poisto-operaatiota.
Minut saa nyt luvan kanssa luokitella täysin sekopääksi ja kirjata hullujen kirjoihin, sillä tämän glitterasettelun täytyy olla merkki jostain todella vakavasta. Takaan, että seuraavat kynnet jotka teen ovat todella yksinkertaiset ja niiden tekemiseen menee korkeintaan puoli tuntia. :D
Olitteko te messuilemassa? Näkyikö tuttuja naamoja (tai kynsiä)? :)
Ihanaa viikon alkua!
xo, Milja
Tunnisteet:
akryylimaalit,
glitter,
glitter placement,
I Love Me,
kauneusmessut,
Milja,
Musta,
Värikäs,
Wet n Wild
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)