Saatiin meidän vauva
vihdoin kotiin. Pitkään saatiin odottaa, mutta eikö hyvää aina pidäkin?
Koko automatkan ajan oli pojalla asiaa, kotiin vasta kun päästiin juttu
hiljeni. Kissakaveri Erica tuli katsomaan heti että mikä möykky se
täällä huutaa, nyt ne vähän sihisee ja sähisee toisilleen, mutta
uskoisin että pian tulevat jo kunnolla toimeen keskenään.
Tällä
hetkellä poika on majottunut työpöydän jalustatelineelle, näyttäis
kohta uni ottavan voiton. Erica tähyää kiipeilypuusta, ja Nenällä on
hyvä hetki valloittaa olkkari.
Me koitetaan nyt kotiutua kunnolla tänne, töistäkin on vapaata keskiviikkoon asti ihan vain, että pääsen katsomaan miten kaikki voi. Hurmaava pikkupoika ainakin, hirmuinen hurina ja purina lähtee heti käyntiin kun vähän silittää.
Paljon rapsuja tädin kultapojalle ja ihanalle Ericalle kans <3 (Unohtamatta Nenää <3)
VastaaPoistaTottakai :) Täältä ei rapsut lopu.
Poista